Koulutin äskettäin puhetaitoa johtajille, joiden pitää viestiä moneen suuntaan niin organisaation sisällä kuin ulospäin. Heidän tehtävänään on välittää viestejä, pistää asiat rullaamaan, saada aikaan muutos.
Koulutuksessa nousi esille kysymys siitä, mitä on vaikuttava puhuminen ja esiintyminen.
Tämä kysymys on asian ytimessä! Lähtisin liikkeelle siitä, mistä ei ole kysymys.
Vaikuttava puhuminen ei ole manipuloimista. Kyse ei ole siitä, että kuulijat johdateltaisiin ovelilla retorisilla tempuilla hyväksymään jotain sellaista, josta he ovat lähtökohtaisesti eri mieltä. Kyse ei ole myöskään aggressiivisesta oman näkökulman ”myymisestä” tai muustakaan kiusaannuttavasta toiminnasta, joka ennemmin karkottaa kuulijat kuin saa heidät myötämielisiksi.
Vaikuttava puhuminen ja esiintyminen on lopulta yllättävänkin arkista: oman viestin hiomista selväksi ja ymmärrettäväksi, puheen rakentamista loogiseksi ja helposti seurattavaksi kokonaisuudeksi. Mutta ennen kaikkea se on kuulijoista välittämistä ja heidän palvelemistaan. Olemme kiinnostuneita niistä ihmisistä, joille esiinnymme ja haluamme auttaa heitä elämässä eteenpäin tavalla tai toisella.
Vaikuttava puhuminen on myönteisen suhteen luomista, ihmisten kohtaamista. Kuulija kutsutaan hetkeksi katsomaan maailmaa puhujan silmin, ja toisaalta puhuja pyrkii tavoittamaan sen, miltä asiat näyttävät yleisön näkövinkkelistä. Näin puhuja ja yleisö lähestyvät toisiaan, ja parhaimmillaan heitä erottava aukko kuroutuu umpeen.
Toki puhujalla on omat pyrkimykset ja päämäärät: hän haluaa yleisön ottavan vastaan hänen sanomansa, hän haluaa sen puhuttelevan järkeä ja koskettavan tunteita ja hän haluaa, että kuulijat toimivat sen mukaisesti. Ilman tällaisia tavoitteita ei tietenkään voida puhua vaikuttavasta puhumisesta, vaan silloin puhuja vain täyttää satunnaisilla ajatuksillaan sen ajan, joka hänelle on ohjelmaan merkitty.
Puhuja siis haluaa vaikuttaa yleisöönsä ja toivoo, että kuulijat vaikuttuvat. Olennaista on kuitenkin se, että parhaimmillaan tämä tapahtuu hyvässä yhteisymmärryksessä niin, että sekä kuulijoiden että puhujan oma näkökulma laajenee. Tällaista puhujaa mielellään kuullaan ja kuunnellaan.