Alexander Stubb on ollut viime aikoina runsaasti esillä kansainvälisillä foorumeilla. Äskettäin hän piti puheen YK:ssa ja antoi haastatteluja kansainväliselle medialle.

Stubb on sekä puhujana että haastateltavana poikkeuksellisen hyvä – kuka tahansa voi ottaa mallia! Erinomaisilla esiintymistaidoilla on ollut aivan varmasti vaikutuksensa siihen, että hän on kohonnut yhdeksi avainhahmoksi, kun Ukrainaan yritetään saada rauha.

Fox Newsin toimittaja Bret Baier haastatteli Stubbia 25.9. ja luonnehti häntä sanoilla: ”One of the key European leaders dealing with Russia’s war in Ukraine.” Kyseinen haastattelu oli Stubbilta jälleen kerran erinomainen suoritus. Se kannattaa katsoa täältä.

Olen aiemmin analysoinut Stubbin retoriikkaa hänen ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan tasavallan presidenttinä. Nyt on aika katsoa, miten hän loistaa haastateltavana.

Stubb onnistuu yhdistämään esiintymisissään hyvin presidentillisen otteen ja keskusteluun sopivan välittömän rentouden. Tämä on taitolaji, sillä liiallinen rentous voisi laskea hänen uskottavuuttaan. Mutta hän osaa annostella sitä sopivasti niin, että haastattelun seuraaminen on miellyttävää.

Stubbin onnistumisessa on kyse osittain luotevasta kehonkielestä: ilmeistä, eleistä, äänenpainosta, äänenkorkeudesta, katseesta jne. Mutta onnistuminen ei rajoitu näihin. Hän on myös valmistautunut hyvin, jotta kykenee välittämään ydinviestinsä kirkkaasti ja uskottavasti.

Jäsentelyn taito

Ensimmäiseksi on syytä nostaa esiin Stubbin ilmeisin vahvuus. Hän kykenee jäsentämään monimutkaisia asiakokonaisuuksia helposti ymmärrettäviksi, tiiviiksi paketeiksi ja selittämään ne ymmärrettävästi.

Tämä vaatii selkeän ajattelun lisäksi myös johtajalle ominaista määrätietoisuutta. Pitää kyetä päättämään, mikä on kulloinkin olennaista ja karsia rönsyt pois. Asiantuntijapuhujille tämä on joskus vaikeaa, kun kaikki näkökohdat vaikuttavat tärkeiltä.

Kolmea pointtia ei tässä haastattelussa kuulla, mutta muita puheen jäsentelyn elementtejä on kyllä esillä: ”yhtäältä…toisaalta”, asioiden esittäminen johdonmukaisessa järjestyksessä ja sanojen painottaminen, jos luvassa on tarkentavia näkökohtia.

Tällainen jäsentely ei tietenkään synny haastattelun hetkellä, vaan Stubb on käynyt asioita runsaasti läpi mielessään ja hänellä on valmis ”pankki”, josta hän voi haastattelun hetkellä pudotella kysymyksiin sopivia vastauksia.

Iskevien ilmausten voima

Laajempien kokonaisuuksien lisäksi Stubbille on kertynyt useita hiottuja toteamuksia, joita hän voi sujuvasti sisällyttää puheisiin ja haastatteluihin. Hän käyttää niitä myös tässä.

Suomen reaktio Venäjän toimintaan on Stubbin mukaan ”cool, calm and collected”. Monesti kuultu tyylikäs tiivistys.

”Finland has one of the largest militaries in Europe”, on myös kuultu Stubbilta monta kertaa ja taas hän pääsi sanomaan sen. Stubb myös jatkaa tutulla toteamuksella: “We don’t have it because we are worried about Stockholm and Sweden.”

Samaan sarjaan kuuluu: “We are security provider not a security consumer in NATO.”

Elokuussa Valkoisessa talossa Stubb sanoi, että Ukrainan rauha on tullut lähemmäksi viimeisen kahden viikon kuin kuluneen kolmen vuoden aikana. Nyt hän toistaa tämän, mutta hieman eri aikamäärein: ”We have advanced more in the peace negotiations in the past eight months than in the past three years.”

Tämä on tietenkin iso nyökkäys Donald Trumpin suuntaan ja siten haastattelun yksi strateginen painotus.

Tähän pussiin pelaaa myös se monta kertaa aiemminkin kuultu maininta, että Trump on aivan oikeassa, ”absolutely right”.

Tässä haastattelussa ei esiinny usein kuultua kehotusta olla aliarvioimatta Trumpin kykyjä neuvotella rauhasta. Se on ymmärrettävää, sillä Foxin katsojat eivät ole vaarassa aliarvioida Trumpia.

Asioiden toistaminen puheesta ja haastattelusta toiseen on järkevää. Yleisöt vaihtuvat ja siten monet kuulevat Stubbin viestin ensimmäistä kertaa.

Mitään haittaa ei ole siitäkään, että jotkut kuulevat Stubbin toteamukset monta kertaa. Olennaisten asioiden toistaminen auttaa painamaan ne mieleen. Lisäksi sanat luovat todellisuutta: kun samaa asiaa toistaa tarpeeksi monta kertaa, asiat alkavat näyttää siltä myös katsomosta käsin.

Hiotut ja iskevät sanonnat saavat puhujan näyttämään älykkäältä. Vaikutelma on se, että hän kykenee muodostamaan käsiteltävään asiaan hetkessä syvällisen näkökulman ja vieläpä sanoittamaan sen oivaltavasti.

”Yeah, I mean…”

Stubb käyttää säännöllisesti angloamerikkalaiseen keskustelukulttuuriin luontevasti sopivia aloitusfraaseja, jotka palvelevat montaa tehtävää. Katsotaan tarkemmin, mitä haastattelun alussa tapahtuu.

Haastattelija toteaa, että viime aikoina Venäjän koneet ovat loukanneet naapurimaiden ilmatilaa ja lisäksi on ollut dronehäirintää. Hän kysyy Stubbilta, miten tämä näkee asian, kun kerran Suomi jakaa pitkän rajan Venäjän kanssa.

Stubbin ensimmäiset sanat ovat: ”Yeah, I mean…” Tämä on diskurssipartikkeli, eli ilmaus, jonka päätehtävä ei ole tuoda uutta sisältöä vaan jäsentää puhetta ja ohjata vuorovaikutusta. Se on Stubbille varsin yleinen tapa aloittaa vastaus – ja se toimii hyvin.

“I mean” kehystää tulevaa lausetta. Se ilmaisee, että nyt on tulossa selitys. Lisäpainokkuutta tulee siitä, että puhuja korostaa tarkoittavansa sitä, mitä sanoo (”I”).

Aloitusfraasina se on Yhdysvalloissa yleinen. Barack Obama sanoi usein ”I mean, look” ja “Well, I mean”. Myös Joe Biden totesi usein ”I mean” selittäessään jotain.

Fraasia käyttävät itse asiassa hyvin monet julkisuuden henkilöt. Sen lisäksi, että se kehystää tulevan lauseen, se saa puhujan kuulostamaan rennon spontaanilta.

”Yeah” tuo keskusteluun vielä lisää pehmennystä, välittömyyttä ja epämuodollisuutta. Sillä Stubb viestii ottaneensa kysymyksen vastaan ja olevansa valmis aloittamaan vastauksensa.

Kokonaisuudessaan Stubbin aloitusfraasi luo vaikutelman spontaanista ja aidosta puheenvuorosta. Kuulijalle syntyy tunne, ettei vastaus ole ulkoa opeteltu, vaan hetkessä syntynyt ja rehellinen.

Samalla se humanisoi: Stubb, joka voisi vaikuttaa teknokraattiselta tai liian hiotulta, saa fraasin avulla lämpimämmän ja helpommin lähestyttävän sävyn.

Tällainen aloitusfraasi on hyödyllinen myös puhujalle itselleen: hän kykenee aloittamaan vastauksensa välittömästi, mikä viestii skarppiudesta. Samalla hän saa itselleen mikrohetken kognitiivista viivettä, jolloin hän voi muotoilla vastaustaan.

Stubb käyttää ”Yeah, I mean” -aloitusta niin usein, että siitä on tullut hänelle brändillinen piirre. Se antaa vaikutelman spontaanista, sujuvasta ja angloamerikkalaiseen keskustelukulttuuriin istuvasta puheesta.

Retorisesti Stubbin ”Yeah, I mean” rakentaa luottamusta: puhuja on aito, vilpitön ja helposti lähestyttävä. Se asettaa keskustelun sävyn ja vaikuttaa kuulijoiden odotuksiin siitä, mitä on tulossa.

Vivahteikkaat eleet ja ilmeet

Stubb on eläväinen ja vivahteikas keskustelija. Päällimmäisenä vaikutelmana on hyväntuulisuus. Hän hymyilee, jossain kohdissa jopa leveästi, mutta ei kuitenkaan koko aikaa. Eleissä on paljon variaatiota.

Samaan aikaan Stubbin puherytmi, painotukset sekä vakavammat ilmeet ja eleet viestivät itsevarmuudesta ja johtajuudesta.

Stubbiin sopii esiintyjänä hyvin brittiläisen esiintymisvalmentajan Viv Groskopin käsite ”happy high status”. Kyseessä on sellainen olemisen tapa, jossa yhdistyvät vahva itsevarmuus (high status) ja lämmin, ystävällinen energia (happy).

Tällainen esiintyjä ottaa tilan haltuun ja viestii monella tavalla johtajuutta, mutta ei ole kuitenkaan ylimielinen, kylmä tai uhkaava. Hänestä välittyy rauhallinen itsevarmuus ja rento ote tilanteisiin. Positiivisuus tekee hänestä helposti lähestyttävän.

Kun ”high status” ja ”happy” yhdistyvät, lopputulos on luottamusta herättävä, sympaattinen ja vapautunut.

Stubb on erittäin harjaantunut haastateltava ja hän kykenee eleillä ja ilmeillä korostamaan sanojaan. Kun nämä kaikki ovat synkassa, kuulijan on helppo seurata esiintymistä, eikä viesti jää epäselväksi.

Stubb väläyttää haastattelussa erilaisia hymyjä lievästä leveään. Leveä hymy nähtiin heti haastattelun alussa, kun Baier naurahtaa Stubbin letkautukselle suomalaisten viileästä suhtautumisesta Venäjän häirintään: ”Take a sauna, take an ice bath”, ja Stubb naureskelee mukana.

Haastattelu myös päättyy leveään hymyyn ja naureskeluun, kun Stubb kertoo menevänsä katsomaan golfin Ryder Cupia viikonloppuna ja kannattavansa Euroopan joukkuetta.

Näiden lisäksi Stubb käyttää monenlaisia selittäviä hymyjä. Hyvä esimerkki tästä on merkitsevä hymy, kun Stubb toteaa, että Suomi ei varustaudu suinkaan Ruotsin hyökkäyksen varalle. Stubbin hymy viestii siitä, että ymmärrätte varmasti hyvin, minkä varalta sitä varustaudutaan.

Toinen hyvä esimerkki on Stubbin toteamus Venäjän taloustilanteesta: “Inflation and interest rates are 20 %. Can you imagine that happening in the US?” Tässä hymy viestii siitä, että tuollaista tilannetta on vaikea ajatellakaan – se olisi epäuskottavan vaikea tilanne.

Stubbin on helppo hymyillä, kun häneltä kysytään onko hän tyytyväinen Suomen NATO-jäsenyydestä. Tokihan hän on, koska oli kannattanut sitä jo pidemmän aikaa.

Haastattelu ei ole pelkkää hymyä, vaan monesti selittäessään vakavia asioita – jollainen Venäjän hyökkäys Ukrainaan on – Stubbilla on asiallinen tai lähes vakava ilme.

Huomiota herättää myös se, että silloin, kun hän puhuu Donald Trumpista, ilmeet, eleet ja äänensävy ovat hillityn kunnioittavat. Nämä kohdat nousevat tyylillisesti esiin haastattelun kokonaisuudessa.

Yhdessä kohtaa Stubbin ääni hieman kohoaa, kun kyse on Trumpista: ”He is absolutely right!”

Monessa kohtaa Stubbin sanoja tukevat hänen painotuksensa ja sanojen lausuminen hitaasti, alleviivaavasti. Hyvä esimerkki tällaisesta kohdasta on Venäjän heikon sotamenestyksen käsitteleminen.

Kun Stubb kuvaa, kuinka vähän Venäjän armeija on edennyt, hän hidastaa puhenopeuttaan selvästi sanoessaan: ” in the past one thousand days they have advanced o-n-e per-cen-ta-ge point of the territory of Ukraine”. Lisäpainotusta Stubb luo merkitsevällä katseella haastattelijaan.

Erilaisten hymyjen lisäksi Stubb viestii myös paljon kohottamalla kulmakarvojaan sekä rypistämällä kulmiaan ja ottamalla pohtivan ilmeen.

Esimerkiksi sen jälkeen, kun Stubb on kertonut tyytyväisyydestä Suomen NATO-jäsenyyteen, hänen kulmansa kurtistuvat. Ilme viittaa siihen, että nyt on luvassa tärkeä, täydentävä näkökohta. Stubb aloittaa sanomalla ”we have to understand that…” ja kertoo siitä, kuinka merkittävä käännekohta Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli suomalaisten NATO-kannalle.

Stubb selittää: “The feeling was if they can do it to Ukraine, could they do it to us.” Hänen päänsä on kääntynyt hieman sivuun, ja hän katsoo pohtivaisella ilmeellä haastattelijaa. Tässä Stubb ikään kuin asettuu tavallisen suomalaisen osaan ja havainnollistaa, minkälaista ajatuskulkuja ihmiset mielessään kävivät.

Kun Stubb ei halua vastata kysymykseen

Baier tekee haastattelun Stubbille helpoksi. Monet kysymykset antavat haastateltavalle runsaasti tilaa vastata haluamallaan tavalla. Teräviä jatkokysymyksiä ei tule.

Tällaisissa tilanteissa haastateltavan kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja pyrkiä edistämään omaa agendaa. Näin Stubb tekeekin, ja monessa kohdissa hän vie keskustelua eteenpäin.

Eräässä haastattelun vaiheessa eteen tulee kuitenkin teema, josta Stubb ei halua tehdä selkeitä linjanvetoja: Haastattelija nostaa esille Trumpin kommentin, että venäläiskoneet pitäisi ampua alas, ja heittää pallon Stubbille.

Taitavalla haastateltavalla on useita tapoja vastata uskottavasti kysymykseen, johon hän ei halua vastata (olen kirjoittanut tästä aiemmin). Jos selvää kysymystä ei edes ole (niin kuin tässä), on mahdollista todeta naama peruslukemilla jotain teemaan olennaisesti tai vähemmän olennaisesti liittyvää.

Stubb ei selvästikään halunnut lausua näkemystään siitä, pitäisikö NATO-maiden pudottaa niiden ilmatilaan tunkeutuvia drooneja ja hävittäjiä. Niinpä hän vastaa kertomalla selkokielellä, että Suomessa on ilmatilanloukkauksiin selkeä protokolla.

Suomi suojelee ilmatilaansa, ja ilmavoimat noudattaa protokollaa. Stubb lisää myös, että ilmatilanloukkauksia on ollut vuosien aikana monia, ja Suomi ilmoittaa niistä heti tuoreeltaan. Tämä viestii avoimuudesta ja määrätietoisuudesta.

Protokollan sisältöä Stubb ei avaa. Eikä hän ota kantaa haastattelijan nostamaan kysymykseen. Mutta vastaus tulee häneltä silti uskottavasti ja vakuuttavasti. Tässä tilanteessa se riittää.

Huumori – retoriikan yleislääke

Huumori on retoriikan yleislääke. Hyväntahtoisella lohkaisulla on helppo vapauttaa tilanne ja tehdä kaikkien olo rentoutuneeksi.

Stubb oli varautunut tähän. Hän mainitsee suomalaisten erityispiirteistä, kun he reagoivat Venäjän konnankoukkuihin: “Take a sauna, take an ice bath.” Ja se toimii: haastattelija nauraa!

Samoin Stubb käyttää huumoria luontevasti myös haastattelun lopussa, jossa hän kertoo kannustavansa Ryder Cupissa Eurooppaa ja olevansa pakotettu olemaan tässä asiassa eri mieltä amerikkalaisten kanssa. Tämäkin heitto uppoaa otolliseen maaperään ja haastattelija Baiert nauraa taas.

Kohti parhaita haastatteluita

Haastatteluissa menestyminen ei tapahdu sattumalta. Niihin valmistaudutaan jo hyvissä ajoin ennen kuin yksittäisestä haastattelusta on tietoakaan.

Sitten kun haastattelu on tiedossa, valmistaudutaan vielä erikseen tähän nimenomaiseen haastatteluun. Tällöin mietitään tarkasti omat strategiset viestit, yleisön asettamat erityisvaatimukset, tavoiteltava sävy ja tunnelma, mahdolliset kevennykset ja vitsit.

Otetaan myös huomioon, minkälaisia vaikeita kysymyksiä voi tulla eteen ja miten niihin voi vastata luontevasti. Onko syytä valmistautua siihen, että joku kysymys on pakko ohittaa, ja jos näin on, miten se voidaan tehdä?

”Happy high status” on asenne ja sävy, jolla kannattaa lähestyä melko lailla kaikkia haastatteluita ja esiintymistilanteita. Silloin osoitat määrätietoista johtajuutta mutta myös rentoa hyväntahtoisuutta.

Haastattelut vakavasti ottavan johtajan kannattaa katsoa tarkasti, kuinka Alexander Stubb ne hoitaa, ja ottaa oppia.