Meistä jokainen pitää itseään kohtuullisen rationaalisena. Se on ymmärrettävää ja samalla osittain harhaa. Yksi kognitiivisen ja sosiaalipsykologian vahvimmista havainnoista on nimittäin tämä:

Ihmismieli ei ole rakennettu ensisijaisesti totuuden löytämiseen, vaan toimintakyvyn ja sosiaalisen aseman säilyttämiseen.

Tästä näkökulmasta kognitiiviset vinoumat eivät ole virheitä järjestelmässä. Ne ovat järjestelmä.

Ihmismielen kolme perustarvetta

Kun tarkastelee kognitiivisia vinoumia kokonaisuutena, niiden taustalla näkyy kolme syvää psykologista tarvetta.

1. Tarve säilyttää myönteinen minäkuva

Ihminen tarvitsee tunteen, että hän on pätevä, moraalinen ja järkevä. Tämä selittää sen, että onnistumiset tulkitaan helposti omaksi ansioksi ja epäonnistumiset olosuhteiden seurauksiksi. Samoin useimmat meistä pitävät itseään keskimääräistä parempina, mikä on tilastollisesti mahdotonta. Pidämme myös omia johtopäätöksiämme yleensä rationaalisina ja tasapainoisina, ainakin verrattuna muiden tunnepitoiseen ajatteluun.

Tämä ei ole pelkkää itsepetosta vaan se on psykologinen käyttöjärjestelmä, joka pitää toimijuuden ja motivaation käynnissä.

2. Tarve kuulua ryhmään

Ihmismieli kehittyi pienissä yhteisöissä, joissa ryhmä merkitsi turvallisuutta. Siksi suosimme automaattisesti omaa ryhmäämme, tulkitsemme sen teot myönteisesti ja annamme sille enemmän anteeksi kuin muille. Tämä näkyy kaikkialla: politiikassa, organisaatioissa, työyhteisöissä, asiantuntijakeskusteluissa.

Kritiikki omasta ryhmästä hyväksytään helpommin sisältä kuin ulkoa. Toisen ryhmän virheet nähdään luonteessa, oman ryhmän virheet johtuvat tilanteista. Selitys tälle löytyy ihmismielen evoluutiosta.

3. Tarve ennustettavaan maailmaan

Ihminen tarvitsee tunteen, että maailma on jollain tavalla hallittavissa. Siksi yliarvioimme yksilön luonteen merkitystä ja aliarvioimme tilanteiden vaikutusta. Arvioimme myös päätöksiä lopputuloksen perusteella, vaikka lopputulos olisi sattumanvarainen. Lisäksi oletamme muiden ajattelevan suunnilleen samaan tapaan kuin me ajattelemme.

Selkeä mutta osittain virheellinen maailma tuntuu turvallisemmalta kuin täysin realistinen mutta kaoottinen maailma.

Syvin harha: usko omaan objektiivisuuteen

Yksi tutkimuskirjallisuuden vahvimmista löydöistä on niin sanottu bias blind spot: ihminen tunnistaa vinoumat muissa paremmin kuin itsessään.

Tämä ei johdu siitä, että ihmiset olisivat typeriä tai huonosti koulutettuja, vaan siitä, miten ihmismieli on ylipäätään rakennettu toimimaan. Jos näkisimme jatkuvasti oman ajattelumme vinoutuneisuuden, päätöksenteko hidastuisi ja itsevarmuus heikkenisi.

Siksi mieli tekee ovelan tempun: koemme omat johtopäätöksemme suoraan todellisuudesta nousevina, muiden johtopäätökset puolestaan tulkintoina. Niinpä helposti ajattelemme: minä vain tarkastelen faktoja, kun taas muut ovat ideologiansa ohjaamia.

Mitä tämä tarkoittaa työelämässä ja johtamisessa

Kognitiiviset vinoumat eivät katoa koulutuksella tai älykkyydellä. Itse asiassa asiantuntijuus voi joskus vahvistaa niitä: mitä paremmin osaamme argumentoida, sitä taitavammin osaamme puolustaa omia virheellisiä näkemyksiämme.

Siksi keskeinen kysymys ei ole se, miten voimme poistaa vinoumat (koska emme voi poistaa niitä), vaan miten opimme toimimaan niiden kanssa.

Muutama käytännöllinen seuraus:

• Eriävät näkemykset eivät läheskään aina johdu tiedon puutteesta vaan usein identiteetistä ja ryhmäsidoksista.
• Ihminen harvoin muuttaa mieltään pelkän argumentin voimasta.
• Turvallinen vuorovaikutus muuttaa näkemyksiä tehokkaammin kuin väittely.
• Kyky tarkastella omaa ajattelua ulkopuolelta on todellinen asiantuntijuuden merkki.

Ihminen etsii psykologista vakautta

Ehkä tärkein oivallus on tämä:

Ihminen ei ensisijaisesti etsi totuutta vaan hän etsii psykologista vakautta.

Totuus hyväksytään yleensä vasta silloin, kun se ei uhkaa liikaa minäkuvaa, ryhmäsidettä tai toimijuuden tunnetta.

Tämän ymmärtäminen ei tee meistä kyynisiä vaan realistisempia. Sen myötä voimme kehittyä rakentavammiksi keskustelijoiksi. Ehkä meistä tulee myös hieman armollisempia muita ja itseämme kohtaan.