Tätä kysymystä käsittelee moraalipsykologi Jonathan Haidt kirjassaan The Righteous Mind: Why Good People are Divided by Politics and Religion. Vuonna 2012 ilmestynyt kirja on klassikko, mutta olen huomannut, että läheskään kaikki eivät tunne sen arvokkaita sisältöjä. Tässä muutama olennainen pointti. Onhan aihe erittäin ajankohtainen!

Ihminen ei ole kovin järkevä olento

Haidt lähtee liikkeelle siitä nykyään aika hyvin omaksutusta ajatuksesta, että ihminen ei ole kovin järkevä olento. Kun teemme moraaliin ja politiikkaan liittyviä päätöksiä, ensimmäisenä meissä vaikuttaa sisäinen tunne. Jälkikäteen keksimme, kuinka voimme tämän tunteen perustella.

Haidt lähtee liikkeelle siitä nykyään aika hyvin omaksutusta ajatuksesta, että ihminen ei ole kovin järkevä olento. Kun teemme moraaliin ja politiikkaan liittyviä päätöksiä, ensimmäisenä meissä vaikuttaa sisäinen tunne. Jälkikäteen keksimme, kuinka voimme tämän tunteen perustella.

Haidtin kuvauksessa tämä intuitio on elefantti, joka menee minne tahtoo. Elefantilla on myös ratsastaja, järjen ääni, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin roikkua kyydissä ja selittää elefantin rymistely parhain päin.

Moraaliset makuaistit

Haidtin kirjan ydinantia on teoria ihmisen moraaliperustoista. Ihmisillä on synnynnäisiä “moraalisia aistimuksia”, vähän samaan tapaan kuin makuaistit. Siinä missä kieli tunnistaa makean, suolaisen, happaman ja karvaan, moraalinen mieli tunnistaa eri “makuja” oikeasta ja väärästä.

Kuusi keskeistä moraaliperustetta ovat:

1) Care / Harm (huolenpito vs. vahingoittaminen)
– Empatia, kärsimyksen välttäminen, myötätunto.
– Esim. eläinten kärsimyksen vähentäminen.

2) Fairness / Cheating (oikeudenmukaisuus vs. vilppi)
– Ajatus reilusta pelistä, vastavuoroisuudesta ja vilpin rankaisemisesta.
– Esim. “kaikille samat säännöt”

3) Loyalty / Betrayal (uskollisuus vs. pettäminen)
– Ryhmään kuuluminen, isänmaanrakkaus, joukkuehenki.
– Esim. urheilufanien yhteenkuuluvuus.

4) Authority / Subversion (auktoriteetti vs. kapinointi)
– Kunnioitus johtoa, sääntöjä ja perinteitä kohtaan.
– Esim. vanhempien kunnioittaminen, instituutioiden arvostus.

5) Sanctity / Degradation (pyhyys vs. saastaisuus)
– Ajatus siitä, että jotkin asiat ovat koskemattomia, “puhtaita” tai pyhiä.
– Esim. suhtautuminen ruokaan, seksuaalisuuteen, uskonnollisiin symboleihin.

6) Liberty / Oppression (vapaus vs. sorto)
– Vastustus tyranniaa ja alistamista kohtaan.
– Esim. yksilönvapaus, epäoikeudenmukaisen vallan torjuminen.

Liberaalit painottavat erityisesti huolenpitoa ja oikeudenmukaisuutta. Konservatiivit jakavat painoarvoa tasaisemmin kaikkiin perustuksiin: heille myös uskollisuus, auktoriteetti ja pyhyys ovat merkittäviä.

Kuinka tästä eteenpäin?

Teoria auttaa ymmärtämään, miksi eri ideologiat tuntuvat toistensa kannattajista joskus käsittämättömiltä. Se myös näyttää, miksi politiikassa resonoi erilainen retoriikka eri yleisöihin: kukin moraaliperuste on kuin nappi, jota voi painaa. Yhteiskunnallisen keskustelun kannalta tärkein opetus on, että vastapuoli ei ole moraaliton, vaan hänellä on toinen moraalinen kartta.

Eri tavoin ajatteleva ystäväsi ei ole siis tyhmä tai paha. Hänellä on vain erilainen moraalinen ”maku”. Tie harmoniseen yhteiseloon on kiinnostus, keskustelu ja arvostuksen osoittaminen.

(Kuvituskuva by AI)