Puhetaidon mestarit ovat myös kuuntelemisen mestareita. Mutta kuinka kukaan voi kuunnella yleisöään samalla, kun pitää heille puhetta? Se on mahdollista, mutta ei toki helppoa

Mutta ennen tällaisen erityisen kuuntelemisen salaisuuden paljastamista pari yleisempää sanaa kuuntelemisen taidon merkityksestä:

Kuunteleminen on monille meistä yllättävän vaikeaa. Rakastamme omia ajatuksiamme ja toivomme, että muutkin ihastuisivat niihin. Helposti olemme suuna päänä avautumassa niistä silloinkin, kun meidän tulisi vaieta – ja kuunnella.

Kuunteleminen voi olla vaikeaa myös siksi, että silloin asetumme alttiiksi toisen ajatuksille. Näkemyksemme voi tulla haastetuksi. Toisen näkökanta voi romuttaa hienot suunnitelmamme. Tätä ei tapahdu, jos suljemme korvamme.

Toisen aito kuunteleminen voi myös osoittaa avuttomuutemme ja tehdä olomme epävarmaksi. Ehkä toinen kertoo omasta elämästään jotain niin dramaattista, että emme ole kykeneväisiä tarjoamaan edes yhtään rohkaisun sanaa, puhumattakaan hyvistä neuvoista.

Otamme silloin osaa toisen elämäntilanteeseen tavalla, joka voi herättää meissä itsessämme levottomuutta. Kuuntelemattomuudellamme pakenemme tilannetta; oman neuvottomuuden kohtaaminen voi olla liian raskasta.

Kuunteleminen on kuitenkin tärkeää, oikeastaan välttämätöntä. Jos me suljemme korvamme ja ohitamme toisen näkemykset, toinen ei takuulla koe tulleensa kohdatuksi ja kuulluksi. Tämä on epäluottamuslause, jolla osoitamme, että emme anna toiselle juurikaan arvoa.

Työpaikkojen alais-esimiessuhteissa kuuntelemattomuus ja kohtaamattomuus saavat aikaan ankaraa tuhoa työmotivaatiossa, ilmapiirissä ja sen myötä työtehossa ja tuloksissa.

Jotkut ehkä ymmärtävät kuuntelemisen merkityksen, mutta eivät kuitenkaan todella kuuntele. He ehkä osaavat olla hiljaa silloin, kun toinen puhuu, mutta esille tulleet ajatukset eivät liikauta heitä.

Aito kuunteleminen edellyttää avoimuutta, pysähtymistä ja kiinnostusta. Toisen ihmisen kuunteleminen on hänen arvostamistaan. Kuuntelemalla toista osoitamme, että hänen näkemyksensä ovat arvokkaita ja ne ansaitsevat tulla lausutuiksi ja koetelluiksi.

Myös suurelle joukolle puhuva voi kuunnella yleisöään – silloinkin vaikka kukaan ei sanoisi mitään. Miten se on mahdollista?

Kuunteleminen alkaa siitä, että olet aidosti kiinnostunut yleisöstäsi. Olet sisäistänyt olevasi puhujana heidän palvelijansa. Saat käyttöösi heidän aikaansa; ymmärrät, että sinun tulee käyttää tämä aika heidän kannaltaan mahdollisimman hyödyllisesti. Asenteesi ratkaisee.

Jos olet aidosti kiinnostunut yleisöstäsi, haluat tietää, miten he kokevat puheesi, mitä he ajattelevat ja tuntevat silloin, kun olet äänessä. Valitettavasti emme vain voi lukea toistemme ajatuksia.

Mutta voimme kuulla ja nähdä paljon yleisöstämme heitä tarkkailemalla. Tätä on yleisön kuunteleminen.

Katsovatko kaikki kuulijat vakaasti sinuun? Vai kaivaako joku esille kännykkäänsä, täppäriään, kannettavaa, A4-pumaskaa? Haukotteleeko moni? Kuinka monen silmät ovat kiinni? Liikahteleeko joku levottomasti? Vilkuileeko väki kattoon tai seinille?

Opi lukemaan näitä merkkejä. Tulet ymmärtämään paljon yleisösi vireystilasta ja kiinnostuksen tasosta.

Mitä tehdä yleisön äänettömien viestien edessä? Mestaripuhuja ei ohita niitä vaan säätää omaa puhettaan niiden mukaan. Tämä ei ole missään nimessä helppoa, mutta osoittaa vain sen, että puhujan tiellä riittää aina kasvamista ja kehittymistä.

Ehkä kuulijasi kaipaavat kevennystä. Kerro tarina tai tosielämän kertomus. Esitä vertaus. Laukaise ilmoille mehevä vitsi, joka liittyy tiiviisti aiheeseesi.

Mahdollisesti yleisösi terästäytyy, jos puhuttelet heitä. Esitä heille kysymys pohdittavaksi. Pyydä heitä miettimään jotain asiaa tai anna heille tehtävä suoritettavaksi.

Ota esille havaintoväline. Kerro yllättävä uusi tieto. Näytä huomiota herättävä kuva. Tee jotain poikkeuksellista ja yllättävää: lausu runo, laula laulu, ota pari tanssiaskelta.

Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, miten voit reagoida yleisön tietynlaiseen mielentilaan, nimittäin väsymykseen ja kyllästymiseen. Taitava puhuja osaa erottaa muitakin mielentiloja, kuten vastahankaisuuden, epäilyksen, hämmennyksen, kyseenalaistamisen, innokkuuden jne. Todella taitava puhuja osaa myös vastata näihin yleisön mielentiloihin säätämällä puhettaan tilanteen mukaan.

Vaikka tällainen kuunteleminen on vaikeaa, se on pyrkimyksenä tavoiteltava. Puhuja, joka todella osoittaa kuuntelevansa yleisöään ja vieläpä vastaavansa kuulijoiden äänettömiin viesteihin, tulee tekemään mahdottoman voimakkaan vaikutuksen. Hänen sanomansa painuu syvälle kuulijoiden mieliin ja vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja toimintaansa.