Alexander Stubbin ensimmäiseen uudenvuodenpuheeseen kohdistui poikkeuksellista kiinnostusta. Puhujana ja esiintyjänä hän on uudenlainen presidenttityyppi. Jo ennen poliittista uraansa Stubb tuli tunnetuksi poikkeuksellisen sujuvasanaisena kommentoijana, ja nämä taidot vain kehittyivät ammattipoliitikkona.

Kymmenen vuotta sitten huomiota herätti, kun Stubb saapui pääministerinä Brysselissä pidettyyn EU:n huippukokoukseen ja vastaili rennon oloisesti toimittajien kysymyksiin ensin ranskaksi, sitten saksaksi ja lopulta englanniksi. Tilanteesta otettu video noteerattiin myös muissa maissa, ja Stubb onkin myöhemmin ollut kansainvälisten mediayhtiöiden kenties eniten käyttämä suomalainen politiikan kommentoija.

Hyvät esiintymistaidot tulivat hänelle tärkeään käyttöön presidentinvaalien kymmenissä esiintymisissä ja paneelikeskusteluissa. Stubbin tunnettu ”kolme pointtia” oli ahkerassa käytössä, kun hän antoi lonkalta selkeästi jäsenneltyjä geopoliittisia analyyseja.

Hän osoitti vaaleissa laajempaakin ymmärrystä retoriikan keinoista. Nopeat analyysit ja itsevarma olemus viestivät äänestäjälle osaamisesta, mutta näitä täydensi vielä toinen elementti: hyväntuulisuus ja hyväntahtoisuus. Hymykampanja huipentui siihen, että kun television vaaliohjelman toimittaja pyysi Pekka Haavistoa (vihr) ja Stubbia esittämään toisiaan kohtaan kritiikkiä, Stubb ei lähtenyt leikkiin mukaan vaan käänsi tehtävän kohteliaaksi keskusteluksi.

Vähättelemättä muiden presidenttiehdokkaiden esiintymistaitoja Stubb onnistui tällä saralla muita paremmin, ja se varmasti vaikutti hänen menestykseensä. Suuri joukko äänestäjiä ei punnitse omaa valintaansa erityisen syvällisesti. Heille saattoi riittää, että Stubb oli olennaisissa asiakysymyksissä riittävästi suositun Sauli Niinistön linjoilla, mutta toisaalta hän oli tyyliltään erilainen – monen mielestä varmasti raikkaalla tavalla.

Tältä osin Suomi on muuttunut. Aiemmin silmiinpistävä sujuvasanaisuus ja sulava esiintyminen on voitu kokea jopa epäilyttäväksi. Jotkut ovat arvioineet, että aikoinaan Esko Aholle (kesk) saattoi poliitikkona olla tietyissä tilanteissa haittaa hiotuista esiintymistaidoista. Parinkymmenen vuoden aikana suomalaiset ovat nähneet runsaasti kansainvälisten huippupuhujien suorituksia, ja näitä esiintymisihanteita on omaksuttu myös täällä.

Vaikka Stubb voitti presidentinvaalit, vaalitulos oli tiukka. Monien mielestä valinta oli huono. Joillekin Stubb oli tasavallan presidentiksi liian oikeistolainen, toisille liian arvoliberaali. Häntä on arvosteltu myös muun muassa epäisänmaallisuudesta (koska hän korostaa EU:n tärkeyttä) ja toisaalta joidenkin mielestä johtajalle sopimattomasta nopeudesta tehdä päätöksiä ja siten alttiudesta virheratkaisuihin. Stubbin haasteena on voittaa suomalaisten luottamus presidenttinä.

Stubbin puheessa silmiin ja korviin pistää sen erilaisuus totuttuun

Presidentin uudenvuodenpuhe on suomalainen instituutio. Se on perinteisesti hetki, jolloin hän on voinut arvioida, miten maailma ja ennen kaikkea Suomi makaavat. Mistä olemme tulleet, missä olemme nyt, mihin suuntaamme alkavana vuonna?

Uudenvuodenpuhe on myös korostetusti tilanne, jossa presidentti puhuttelee suoraan kaikkia suomalaisia. Siten se on yksi tärkeä hetki, joka rakentaa hänen ja kansalaisten välistä suhdetta. Kuulijat pääsevät arvioimaan presidentin johtajuutta ja kykyä viestiä ajatuksistaan.

Ensimmäiseen kertaan latautuu paljon odotuksia. Silloin kansalaiset näkevät uuden presidentin ensimmäistä kertaa tässä roolissa. Onnistuuko Stubb rakentamaan suhdettaan kansalaisiin siten, että hän torjuu ennakkoluuloja ja osoittautuu sellaiseksi koko kansan presidentiksi, jonka johtajuutta suomalaisten suuri enemmistö tukee?

Erityisen piirteen tähän uudenvuodenpuheeseen toi poikkeuksellinen turvallisuustilanne. Venäjä on käynyt kolme vuotta täysimittaista aggressiivista sotaa Ukrainaa vastaan, ja itänaapuriimme linkitetty laiva on yhdistetty tuhotöihin Suomenlahdella. Monet ovat ymmärrettävästi säpsähtäneet Venäjän kaikenlaisia ilkitöitä.

Ensimmäinen Stubbin puheessa silmiin ja korviin pistävä asia on sen erilaisuus totuttuun. Puhe on rohkeasti Stubbin näköinen. Heti alkutervehdys ”rakkaat suomalaiset” asettaa sävyn ja odotukset. Poiketaan perinteestä, halutaan tulla tunnetasolla lähelle kuulijaa.

Tarkempi tarkastelu osoittaa, että tässä puheessa on runsaasti piirteitä, jotka erottavat sen vahvastikin aiempien presidenttien puheista. Näitä ovat muun muassa poikkeuksellisen tiivis ja iskevä ilmaisu, runsas retoristen keinojen käyttö, voimakas kuulijoiden puhuttelu, tunnepuhe, kuulijoiden rohkaisu ja tsemppaaminen.

Kun kirjoitetaan kuultavaksi tarkoitettu puhe, kielen ja ilmaisun tulee olla erilaista verrattuna luettavaksi tarkoitettuun tekstiin: lyhyempää, iskevämpää, konkreettisempaa. Toisaalta tarvitaan vaihtelua. Stubbin puheessa nämä seikat tulevat korostetusti esille.

Otetaan vaikkapa ensimmäinen virke: ”Elämme aikaa, jossa turvallisuudentunteemme järkkyy lähes päivittäin. Yritämme ymmärtää muutosta. Haemme turvaa.” Kokonaisuus alkaa normaalin pituisella virkkeellä. Sitä seuraava virke on jo varsin lyhyt. Mutta huipennus on vielä tätäkin tiiviimpi, vain kaksi sanaa: ”Haemme turvaa.” Tällä tavoin iskevällä ilmaisulla ja toisaalta virkkeiden pituutta varioimalla Stubb kykenee luomaan puheeseensa vaihtelevan rytmin.

Puheessa esiintyy jopa useita yhden sanan virkkeitä; virkkeitä siinä mielessä, että ne alkavat isolla alkukirjaimella ja päättyvät pisteeseen, vaikka predikaattiverbiä ei käytetä. Tämä kaikki kielii siitä, että puheen kirjoittaja – joka voi hyvin olla Stubb itse – ymmärtää, millaista puheeseen parhaiten sopiva kieli on. Tämä on poikkeuksellista suomalaisissa puheissa, joissa ilmaisu on yleensä varsin kirjallista.

Myös Stubbin edeltäjä Sauli Niinistö ymmärsi puheen kielen erityisvaatimukset, mutta hänenkin uudenvuodenpuheissaan ilmaisu on laveampaa ja kirjallisempaa kuin Stubbin puheessa.

Stubbin puheelle tyypillistä on erilaisten retoristen keinojen sekoittaminen

Stubbin uudenvuodenpuheen yksi erityispiirre on runsas retoristen keinojen käyttö. Näillä kielellisillä työkaluilla on pyritty sommittelemaan iskeviä ja mieleenpainuvia sanontoja. Niillä on haluttu synnyttää erityistä kiinnostusta käsiteltävää aihetta kohtaan tai tuoda puheeseen painokasta ja huipentavaa rytmiä.

Retoristen keinojen käyttämisestä seuraa muun hyvän lisäksi se, että niillä ryyditetty ilmaisu tuntuu yleensä esteettisesti tyydyttävältä. Ajatukset vaikuttavat tavallista syvällisemmiltä, kun ne esitetään tasapainoisesti sommiteltuina. Siten retoriset keinot voivat rakentaa puhujan ethosta: ne saavat hänet vaikuttamaan osaavalta ja syvälliseltä ajattelijalta.

Ensimmäisenä nostan esille Stubbille ominaisen ”kolme pointtia”. Oikeastaan kyse on ns. kolmen säännöstä (lat. tricolon), jonka yksinkertainen perusajatus on, että ajatuskokonaisuudet kannattaa esittää kolmen sarjoissa. Kokemus on osoittanut, että tällä ryhmityksellä sanat painuvat parhaiten kuulijoiden mieliin ja viesti koetaan ehyeksi. Kolmen sääntö onkin yksi yleisimmistä ja yksinkertaisimmista retorisista keinoista.

Kolmen sääntö ei rajoitu vain ”kolmeen pointtiin”, vaan puheessa voi tehdä monenlaisia asioita sen avulla. Stubbillakaan ei ollut uudenvuodenpuheen alussa kuuluisaa ”kolmea pointtia”, mutta hän käyttää jaottelua kolmeen useassa kohdassa.

Yksi luonteva mahdollisuus on päättää ajatuskokonaisuus kolmeen sanaan. Esimerkiksi: ”Ne ovat henkistä huoltovarmuutta. Sitä, mikä on Suomessa puolustamisen arvoista. Yhteistä, jaettua ja koettua.”

Toinen vastaava esimerkki: ”Me olemme sitkeä, sisukas ja sivistynyt kansa.”

Ilmaisun vetoavuus ei kuitenkaan perustu vain kolmeen sanaan, vaan niiden tueksi on otettu alkusointu: jokainen sana alkaa s-kirjaimella. Tällä tavalla sanontaan on saatu erityistä iskevyyttä ja kiinnostavuutta.

Stubbin puheelle onkin tyypillistä erilaisten retoristen keinojen sekoittaminen ja käyttäminen yhdessä. Esimerkiksi: ”Viestini tänään on yksiselitteinen. Meillä ei ole hätää. Me pärjäämme. Me teemme tulevaisuudesta hyvän. Yhdessä.”

Tässä on kolme virkettä, joissa ”me” aloittaa lauseen. Näin kolmen sääntö on yhdistetty alkutoistoon (anafora), jota Stubb myös viljelee. Kun virkkeet tai laajemmat kokonaisuudet alkavat samalla sanalla tai ilmaisulla, ilmaisuun saadaan kohoava intensiteetti, rytmi ja painokkuus.

Ei siis ole ihme, että alkutoistoa käytetään usein puheen loppuhuipennuksessa. Näin tekee myös Stubb, mutta ei aivan tavanomaisesti:

”Jaksakaamme myös silloin kun muut vaipuvat epätoivoon. Me emme anna periksi. Olkaamme ylpeitä Suomesta ja suomalaisuudestamme. Me haluamme elää vapaasti, tasa-arvoisesti ja toinen toisiamme kunnioittaen. Ja rakkaat suomalaiset, muistakaamme olla kiitollisia. Me elämme maailman onnellisimmassa maassa.”

Kokonaisuudessa on kolme aloitusvirkettä, joissa Stubb käyttää ylätyyliin pyrkivää monikon ensimmäisen persoonan imperatiivia. Kutakin kehotusta seuraa virke, joka alkaa ”me”-sanalla. Näillä keinoilla puheen lopetuksesta on tavoiteltu määrätietoista ja kohottavaa.

Yhtäältä kyse on alkutoistosta, koska sana ”me” aloittaa toistuvasti virkkeen. Toisaalta toisto sijaitsee ajatuskokonaisuuden lopussa ikään kuin huipennuksena. Yksi retorinen keino onkin lopputoisto (epistrofi), jossa toistuva elementti sijaitsee virkkeen tai laajemman kokonaisuuden lopussa. Tähän tapaan Stubb toistaa sanaa ”Suomi”:

”Tänä päivänä Suomi on monimuotoisempi kuin koskaan aiemmin. Meidän tulee rakentaa Suomea, johon jokainen voi tuntea kuuluvansa. Meidän yhteistä Suomea. Kaikkien Suomea.”

Kolmen säännön ja erilaisten toistojen lisäksi Stubb käyttää puheessaan runsaasti vastakohtia. Vastakohtien käyttäminen on yksinkertainen mutta tehokas retorinen keino, jolla voidaan härnätä kuulijan ajattelua ja vahvistaa omaa viestiä. Esimerkiksi: ”Tulevaisuus ei ainoastaan lähesty, vaan me rakennamme sitä joka päivä.”

Tässä kontrasti saadaan aikaan rakenteella ”ei vain x, vaan myös y”. Hyvin yleistä poliittisissa puheissa on myös sanoa, että ”me emme tee x, vaan me teemme y”, tai ”me teemme x, emme y”.

Vastakkainasettelu voidaan tehdä monella muullakin tavalla. Esimerkiksi: ”Epäkohtien luetteleminen ja pelottelu on helppoa, ratkaisujen löytäminen vaikeampaa. Pessimismi johtaa toimimattomuuteen. Optimismi toimintaan. Realismi ratkaisuun.”

Ensin vastakkain asettuvat helppo epäkohtien luetteleminen ja vaikeampi ratkaisujen löytäminen. Sen jälkeen vastakkain ovat ”pessimismi johtaa toimimattomuuteen” ja ”optimismi toimintaan”. Kolmen säännön mukaisesti näiden jälkeen tulee vielä kolmas, kokonaisuutta täydentävä elementti: ”Realismi ratkaisuun.”

Kuulijaa puhutellaan suoraan ja häntä suorastaan osallistetaan puheeseen

Stubbin puheesta löytyvät retoriset keinot ovat pääosin yksinkertaisia. Jostain syystä puhujat yleensä pihtailevat niiden käytössä, mutta tässä uudenvuodenpuheessa on eri henki: sanojen sommitteluun on pantu paljon painoa. Kokonaisuudesta on saatu niin luonteva, ettei kuulija kiinnitä erityistä huomiota kielellisiin keinoihin. Juuri näin retorisia keinoja kannattaa puheessa käyttääkin. Niiden tarkoitus on vaikuttaa kuulijoihin ilman, että ne pomppaavat puheesta esille. Tätä voi verrata elokuvissa käytettyyn taustamusiikkiin, joka toimii parhaiten luomassa tunnelmaa.

Stubbin puhe on poikkeuksellisen kohtikäypä. Kuulijaa puhutellaan useassa paikassa suoraan ja häntä suorastaan osallistetaan puheeseen. ”

Lopulta kaikki riippuu meistä itsestämme. Sinusta ja minusta”, Stubb sanoo, ja viestii sanoillaan, että kuulija ja presidentti ovat (tässä suhteessa) samalla tasalla.

”Olkaa rohkeita. Hakekaa kompromisseja”, presidentti kehottaa poliitikkoja.

”Katsokaa ympärillenne, viereenne. Nähkää siinä läheisenne ja pitäkää toisistanne huolta.”

Ei tämäntapaista puhuttelua ole näissä puheissa ennen kuultu!

Toimiiko tällainen? Varmaa on, että Stubb otti riskin. Presidentin uudenvuodenpuhe on kansallinen instituutio, joka kantaa pitkää historian laahusta. Toisaalta jokainen presidentti tekee puheestaan näköisensä. Eri puhujien erityispiirteet ovat tosin näkyneet yleensä sisällöllisinä painotuksina ja aihevalintoina, eivät voimakkaina tyylieroina. Siihen nähden Stubbin puhe on poikkeus.

Riskinä on, että perinteiseen uudenvuodenpuheeseen tottuneen kuulijan voi olla vaikeaa sulattaa sitä, että presidentti puhuttelee häntä miltei kaverillisesti ja melkein tunkeutuu hänen olohuoneeseensa (”katsokaa ympärillenne, viereenne”). Puheen tyyli voi sulkea kuulijoiden korvia. Kaikki eivät välttämättä koe siinä totutun kaltaista ”presidentillisyyttä”.

Toinen riski sisältyy siihen, millaisen roolin presidentti ottaa itselleen. Kun hän sanoo ”nähkää siinä läheisenne ja pitäkää toisistanne huolta”, kuulijalle saattaa tulla olo, että nyt hänelle puhuu ihmissuhdeammattilainen tai terapeutti.

Kuulijalle voi tulla mieleen myös tsemppaava valmentaja: ”Me pärjäämme, koska vaikeissa paikoissa me olemme aina puhaltaneet yhteen hiileen. Historian vaikeista käännekohdista olemme selvinneet yhdessä. Niin nytkin.”

Paikoin presidentti kuulostaa bisnesseminaarin konsulttipuhujalta: ”Kaiken hälinän keskellä meidän on keskityttävä oleelliseen. Tulevaisuus ei ainoastaan lähesty, vaan me rakennamme sitä joka päivä.”

Nämä sävy- ja tyylivalinnat eivät ole vahinkoja: Stubb on niistä selvästi tietoinen ja ilmeisen tosissaan puheensa kanssa. Se käy ilmi myös siitä varmuudesta, jolla hän puheensa piti. Kyseessä ei ole satunnainen kokeilu vaan hänelle ominainen tyyli puhua. Koska tyyli poikkeaa paljon totutusta, valintaa voi pitää rohkeana.

Mielestäni rohkeus ansaitsee kiitosta. Se on virkistävää, kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää. Koulutan jatkuvasti ammattilaisia puhuttelemaan suoraan ja rohkeasti kuulijoita ja uskaltautumaan myös tunteiden alueelle. Nyt presidentti tekee juuri näin. En voi häntä siitä moittia.

Joissakin erityisen herkissä kohdissa rohkean otteen riski saattaa kuitenkin realisoitua. Hyvä esimerkki on se, miten presidentti puhuttelee kuulijoita aivan puheen alussa.

Perinteinen ja neutraali puhuttelu on ”kansalaiset”. Stubb teki omannäköistään jälkeä heti ensimmäisissä sanoissa: ”Rakkaat suomalaiset”. Kokevatko kuulijat olevansa presidentti Alexander Stubbille rakkaita? Tai ilahtuvatko he siitä, jos presidentti kutsuu heitä hänelle rakkaiksi?

Kriittinen kuulija voi myös ihmetellä, onko todellakin niin, että aivan jokainen suomalainen on Stubbille rakas. Tuskinpa kuitenkaan ihan jokainen. Niinpä jotkut voivat ihmetellä sanavalintaa. Onko kyseessä vain fraasi? Mutta miksi silloin valitaan näin affektiivinen sana, joka antaa vahvan viestin puhujan suhteesta kuulijoihin?

Retorisen kritiikin ammattilainen voi pohtia myös puhujan käyttämää valtaa. Valtaa käytetään, kun kuulija nimetään joksikin suhteessa puhujaan tällaisella tunnepitoisella määritelmällä. Onko tarkoitus vaikuttaa kuulijaan siten myönteisesti, että hän laskisi suojaustaan ja ottaisi puheen helpommin vastaan? Jos kuulija ottaa presidentin tervehdyksen vastaan, omaksuuko hän samalla roolin henkilönä, johon hän antaa puhujan käyttää valtaansa?

Oletan mielelläni, ettei Stubbilla ollut kavalia aikeita vaan vilpitön pyrkimys aloittaa puhe erityisen myönteisellä puhuttelulla. Mutta haluan nostaa esille nämä pohdinnat esimerkkinä retorisesta potentiaalista, jota jopa yksittäisiin sanoihin sisältyy. Niinpä en myöskään ihmettele, jos ”rakkaat suomalaiset” -aloitus ei kaikkiin uponnut.

Johtajuuteen perinteisesti liitetty tilanneanalyysi jäi ohueksi

Tuttavallinen ja jopa intiimi puhuttelu luo kuvaa presidentistä, joka tulee samalle tasolle tavallisten suomalaisten kanssa. Näin Stubb arkipäiväistää ja demystifioi presidentti-instituutiota – tai ainakin uudenvuodenpuhetta. Toisaalta samaan aikaan puheessa on myös ylätyylisiä ja juhlallisia elementtejä, jotka vievät sävyä eri suuntaan.

Stubb käyttää peräti kolmetoista kertaa monikon ensimmäisen persoonan kehotusta. Esimerkiksi: ”Kunnioittakaamme toinen toisiamme. [–] Puolustakaamme ihmisoikeuksia ja ihmisyyttä.” Ja: ”Pysykäämme rauhallisina. Keskittykäämme hyvään pahan sijasta. Keskittykäämme siihen, mihin voimme vaikuttaa.”

Tämä tuo puheeseen väistämättä juhlallista ja hivenen vanhahtavaa sävyä. Kyseisen ilmaisun vastine englanninkielisissä puheissa on ”let us” -kehotus, jolle kansainväliset puheenkirjoittajat nykyään virnuilevat.

Pari kertaa Stubb käyttää poikkeuksellista sanajärjestystä: ”Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei olisi epäkohtia tai ettemme voisi askellustamme parantaa.” Tai: ”Eivät pelkät leikkaukset taloutta tasapainota. Ei julkisten menojen kasvattaminen autuaaksi tee.”

Kun Stubb yleisesti ottaen pyrkii kieleen, joka on puhuttuna luontevaa, erikoinen sanajärjestys pomppaa esiin. Ilmaisutavasta tulee mieleen Sauli Niinistön puhetyyli. Jää kuitenkin arvailujen varaan, onko tätä mielleyhtymää tietoisesti tavoiteltu vai onko pyrkimyksenä kenties halu vaihtelevuuteen ja sanoilla leikittely. Yhtä kaikki, Stubbin puheen tyyli ei ole täysin yhtenäinen.

Entä mitä pitäisi ajatella siitä, että Stubb toivottaa hyvää uutta vuotta ”omasta ja Suzannen puolesta”? Puoliso ei ole päätynyt aiemmin uudenvuodenpuheisiin.

Presidentti pitää puheen virkansa puolesta. Merkitseekö tämä muutosta puolison roolissa: toimiiko hän tässä presidentin viran sateenvarjon alla ikään kuin työparina? Vai onko tervehdys osoitus Stubbin pyrkimyksestä arkipäiväistää omaa rooliaan ja puhua ikään kuin yksityishenkilönä? Stubbin valinta nostaa esille myös puolisoa, mikä herättää joka tapauksessa huomiota ja ohjaa seuraamaan, saako presidentin puolison rooli jatkossakin uusia ulottuvuuksia.

Stubbin ensimmäinen uudenvuodenpuhe poikkeaa totutusta myös siinä, että geopoliittista analyysia on aiempaa vähemmän ja se on varsin yleisluontoista. Sama yleisluontoisuus koskee myös puhetta Suomen sisäisestä tilasta. Epäilemättä moni kuulija jäi odottamaan enemmän ”painavaa asiaa”. Usein uudenvuodenpuheissa on mainittu kansainvälispoliittisia tapahtumia ja jopa tärkeitä kokouksia ja sopimuksia.

Jäikö Stubbin johtajuudesta nyt uupumaan jotain olennaista? Näin voivat jotkut kokea. Johtajuuteen perinteisesti liitetty tilanneanalyysi ja myös suunnan näyttäminen tulevaisuuteen jäivät ohuiksi. Sen sijaan kuulijoiden puhuttelua, rohkaisua ja ”pehmeitä arvoja” puheessa oli runsaasti. Tämä viestii vahvasti siitä, minkälaiseksi Stubb itse haluaa kehittää presidenttiyttään suhteessa kansalaisiin.

Millaisia uudenvuodenpuheita voimme odottaa Alexander Stubbilta jatkossa? Koska ensimmäinen puhe oli sävyltään ja sisällöltäänkin perinteisestä selvästi poikkeava, tasavallan presidentin kansliassa on varmasti oltu tuntosarvet herkkinä ja rekisteröity signaaleja siitä, miten puhe otettiin vastaan.

Stubb on taitava poliitikko ja erityisen taitava puhuja ja esiintyjä. Jo vaalikampanjan aikana hän haki puheisiinsa sellaista sävyä, lähestymiskulmaa ja otetta, jonka uskoi tekevän parhaan vaikutuksen äänestäjiin.

Tasavallan presidentin puhumisen ja sanomisen valta ei ole riippumaton yleisöstä. Sanat saavat aikaiseksi muutoksen vain, jos kuulijat antavat niille mahdollisuuden vaikuttaa eivätkä sulje korviaan. Siksi onkin mahdollista, että Stubbin uudenvuodenpuheiden sävy ja tyyli muuttuvat tulevina vuosina. On odotettavissa, että hän ottaa huomioon sen, miten kuulijat oletetusti ottavat hänen sanansa vastaan. Sen lisäksi Stubbin suhde omaan virkaansa kehittyy ja syventyy, mikä väistämättä heijastuu siihen, miten hän jatkossa puhuttelee rakkaita suomalaisia.

Tämä kirjoitus tasavallan presidentti Alexander Stubbin uudenvuodenpuheesta on julkaistu Kanava-lehdessä, numerossa 2/2025