Michelle Obaman puhetta Yhdysvaltain demokraattisen puolueen puoluekokouksessa on hehkutettu somessa ja lehdistössä, ja aivan ansiosta. Hillary Clintonia presidentiksi suositteleva puhe vetoaa vahvasti tunteisiin tässä ajassa ja hetkessä. Olin itsekin liikuttunut, kun katsoin tallenteen Youtubesta.
Puheen (jonka teksti löytyy mm. täältä) taustalta löytyy Michelle Obaman lisäksi hänen puheenkirjoittajansa Sarah Hurwitz ja varmasti muitakin avustajia. He ovat tehneet loistotyötä!
Michelle Obama on Yhdysvalloissa hyvin suosittu, ja siten hänen suosittelullaan on varmasti merkitystä. Michelle Obaman suosittelu pitää tietenkin lukea myös Valkoisen talon kannanottona, ei vain henkilökohtaisena kommenttina.
Puheen päätehtävänä oli pyrkiä yhdistämään riitaisia demokraatteja yhden asian, Clintonin valinnan taakse. Tässä Michelle Obama käytti oivallista strategiaa. Puheen pääteema oli lapset ja tulevaisuus: millaisen huomisen annamme lapsillemme, millaisen huomisen seuraava presidentti antaa lapsillemme.
Obama määritteli, että juuri tästä presidentinvaalissa on kyse:
You see, Hillary understands that the presidency is about one thing and one thing only. It is about leaving something better for our kids.
Stretegia oli oivallinen monestakin syystä. Se teki Obamalle mahdolliseksi kertoa paljon tarinoita ja tuokiokuvia omista tyttäristään ja muista lapsista ja antaa näiden kokemusten havainnollistaa suurempia periaatteita. Tällaiset kertomukset vaikuttavat luontevasti ja voimakkaasti ihmisten tunteisiin, koska niihin on helppo samastua. Moni tunnistaa Obaman kokemukset ja ajatukset omikseen.
Lapset mainittiin puheen aikana niin monta kertaa, että se pakotti kuulijat miettimään omia lapsiaan (ja muitakin yhteisönsä lapsia). Ihmisille tuli luontevasti mieleen se, millaisen huomisen haluamme lapsille rakentaa.
Lapsista välittäminen yhdistää niitäkin ihmisiä, jotka ovat monista asioista eri mieltä. Obama sanoi tämän suoraan:
That is how we have always moved this country forward — by all of us coming together on behalf of our children. Volunteering to coach the team, teach the Sunday school class, because they know it takes a village.
Heroes of every color and creed who wear the uniform and risk their lives to pass on those blessings of liberty; police officers and protesters in Dallas who all that really want to keep our children safe; people who lined up in Orlando to donate blood because it could have been their son, or their daughter in the club.
Kun presidenttiys on määritelty siten, että keskeistä on esikuvallisuus ja tulevaisuuden rakentaminen lapsille, riitaisimmatkin demokraatit ymmärtävät, kuka on aivan sopimaton ehdokas: Donald Trump.
Obama viittasi monta kertaa puheessaan Trumpiin, mutta ei mainnut tämän nimeä. Puhe ei siten sisältänyt kohtisuoria eikä missään mielessä likaisia hyökkäyksiä vastaehdokasta kohtaan. Tämäkin perusteltiin vetoamalla lapsiin ja omaan esimerkkiin:
That is what Barack and I think about every day as he tried to guide and protect our girls from the challenges of this unusual life in the spotlight. How we urged them to ignore those who question their father’s citizenship or faith. How we insist that the hateful language they hear from public figures on TV does not represent the true spirit of this country. How we explain that when someone is cruel or acts like a bully, you don’t stoop to their level. Our motto is, when they go low, we go high.
Viesti on selvä: Obama ja ”me” kaikki demokraatit olemme moraalisesti paljon korkeammalla kuin Trump ja hänen seuraajansa, jotka kyntävät henkisissä mutalätäköissä.
Tällaisessa asetelmassa Clintonia oli helppo kehua. Obama painotti, kuinka paljon Clinton on jo nyt tehnyt Amerikan lasten ja nuorten eteen aiemmista tehvävissään. Hän ei sorru paineen alla eikä anna ikinä periksi. Hän ei ole mustavalkopopulisti:
Somebody who knows this job and takes it seriously. Somebody who understands that the issues of our nation are not black or white. It cannot be boiled down to 140 characters. Because when you have the nuclear codes at your fingertips and the military in your command, you can’t make snap decisions. You can’t have thin skin or a tendency to lash out. You need to be steady and measured and well-informed.
Ennen kaikkea Clinton on osoittanut hyveitä: hän ei heittänyt hanskoja tiskiin aiemman presintinvaalipettymyksen jälkeen vaan asettui kantamaan vastuuta. Lisäksi hän on lapsille elävä osoitus siitä, että myös nainen voi olla Yhdysvaltain presidentti. Kaiken kaikkiaan siis erityisen sovelias esikuva ja tulevaisuuden rakentaja.
Niin kuin Clinton ei jäänyt henkilökohtaisen pettymyksen alle vaan näki isomman kuvan, niin pitää nyt myös riitaisten demokraattien tehdä. Ja iso kysymys on se, kenen käsiin annamme lastemme tulevaisuuden.
Puhe huipentui siihen, että Barack ja Michelle Obama ja seuraavaksi Hillary Clinton ovat amerikkalaisuuden henkilöitymiä. Amerikan luonteva tie on siten valita Clinton.
That is the story of this country. The story that has brought me to the stage tonight. The story of generations of people who felt the lash of bondage, the shame of servitude, the sting of segregation, who kept on striving, and hoping, and doing what needed to be done. So that today, I wake up every morning in a house that was built by slaves. And I watch my daughters — two beautiful intelligent black young women — play with the dog on the White House lawn
And because of Hillary Clinton, my daughters and all of our sons and daughters now take for granted that a woman can be president of the United States.
Kyse on siitä, mistä Yhdysvalloissa on kyse. Trumpin pimeiden synkistelyjen vastapainoksi – ja kuulijoiden isänmaallisuuteen vedoten – Michelle Obama julisti:
Don’t let anyone ever tell you that this country is not great. That somehow we need to make it great again. Because this right now is the greatest country on Earth.
Puhe huipentui (oikeaoppisesti) vetoomukseen: nyt pitää toimia, ei voi jäädä lepäämään laakereille.
In this election, we cannot sit back and hope that everything works out for the best, we cannot afford to be tired or frustrated or cynical. – – Let’s get to work.
Puhumalla lapsista Michelle Obama sai kosketettua kuulijoiden tunteita, pyrki yhdistämään riitaisia demokraatteja ja katsomaan vaaleja uudesta näkökulmasta. Aika näyttää, kuinka hyvin tämä erinomainen puhe tehtävässään onnistui, mutta ihmisten kokemusten ja viileämmänkin analyysin perusteella merkit ovat lupaavat.
Voi hyvin olla, että The Atlanticin toimittaja Yoni Appelbaum on oikeassa arviossaan:
Most convention speeches are forgotten almost before they’re finished. But tonight in Philadelphia, Michelle Obama delivered a speech that will be replayed, quoted, and anthologized for years.