Yhdysvaltain presidentin kunnianarvoiseen virkaan on juuri astunut monimiljonääri Donald Trump. Hän piti virkaanastujaispuheen, jonka kaltaista ei ole ennen kuultu.

Haluan olla avoin ja rehellinen: en henkilökohtaisesti pidä Trumpista. Minusta hänen valintansa USA:n presidentiksi on tosi huono juttu, lievästi sanottuna. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan tarkastella hänen puhettaan analyyttisesti.

Teknisempi analyysi saa tosin odottaa. Seuraavassa on ensimmäiset ajatukseni puheen sisällöstä ja retoriikasta heti puheen jälkeen.

Puheen tekstiin voi tutustua mm. täältä.

Kirjoitin aiemmin, että USA:n presidentin virkaanastujaispuheella on perinteisesti ollut kolme tehtävää: Se määrittelee presidenttiä ja hänen politiikkaansa, se kunnioittaa ja myös uudistaa presidentin virkaa ja se pyrkii yhdistämään jakautuneen kansan.

Miltä Trumpin puhe näyttää näiden pyrkimysten valossa?

Virkaanastujaispuheeksi Trumpin puhe oli äärimmäisen radikaalia retoriikkaa. Puheessa keskityttiin pitkällisesti maalailemaan moninaisilla sanakäänteillä menneen hallinnon kertakaikkista kelvottomuutta.

Pahat ja itsekkäät poliitikot ovat saattaneet maan äärimmäisen surkeaan tilaan. On rikollisuutta, jengejä ja huumeita. Infrastruktuuri on rikki. Työttömyyttä ja köyhyyttä. Ja niin edelleen.

Tällaista hyvin negatiivista synkkyyden maalailua kuultiin Trumpin vaalipuheissa, mutta virkaanastujaispuheeseen valitaan yleensä toisenlainen sävy. Trump ei valinnut vaan painoi kaasua.

Trump puhui kannattajilleen. Viesti oli osoitettu ”kansalle”, ja ”kansaa” nostettiin kerta toisensa jälkeen. Mutta Trump ei tehnyt elettäkään määritelläkseen kansaa niin, että myös Clintonia äänestäneiden olisi ollut helppo siihen liittyä.

Kansaa ja kansan valtaa korostettiin niin paljon, että CNN-televisiokanavan kommentaattorit ovat jo ehtineet nimittää puheetta ”populistiseksi manifestiksi”.

Puheessa ei siten ollut kansallisen yhteyden etsimistä. Siinä esiteltiin Donald Trumpin edustama näkemys siitä, mistä Yhdysvalloissa on kyse, ja kuulijat voivat siihen halutessaan liittyä. Mutta hyvin hyvin kaukana on Obaman tyylinen ”There is not a liberal America and a conservative America – there is the United States of America.”

Ronald Reagan sanoi virkaanastujaispuheessaan, että ”valtio on ongelma”, ja tämä koettiin 1980-luvulla radikaalina. Kun miettii Trumpin puhetta ”Amerikkalaisesta hävityksestä” (”American carnage”), jonka edellinen hallinto on saanut aikaan, ymmärtää kuinka pitkälle ollaan tultu, kuinka radikaali Trumpin puhe oli.

Reagan oli retoriikaltaan leppoisa ja pehmoinen setämies Trumpiin verrattuna.

Jos mennyt onkin ollut kauhistuttavaa, nyt aivan kaikki muuttuu, Trump lupasi. Kun mennyt oli maalattu synkillä sävyillä, Trump otti käyttöön kirkkaat ja kauniit värit ja hehkutti tulevaa mahtavuutta.

Tämä mahtavuus tulee Trumpin mukaan siitä, että Yhdysvaltain etu pistetään kaikessa päätöksenteossa korostetusti etusijalle. ”America first, America first!” Trump julisti.

Ennen USA on auttanut kaikkia ja puolustanut muita maita haaskaten triljoonia dollareita rahaa. Nyt kaikki muuttuu. Yhdysvallat alkaa ajatella kaikessa omaa etuaan. Muiden kansojen kanssa voidaan olla hyvissä väleissä, mutta omaa etuasemaa ei unohdeta sekunniksikaan.

On aivan selvä, että kaikki kansallisvaltiot etsivät omaa parastaan, mutta aiemmin Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa on sävyttänyt vahva kansainvälinen vaikuttaminen ja yhteistyö. Trumpin linja näyttää kääntyvän vahvasti sisäänpäin.

Puhe oli nationalistisuudessaan poikkeuksellinen presidenttien virkaanastujaispuheiden joukossa.

Millä keinoin Yhdysvallat tulevaisuudessa menestyy? Trump haluaa pistää infrastruktuurin kuntoon: ”We will build new roads and highways and bridges and airports and tunnels and railways all across our wonderful nation.” Näin saadaan töitä ja uutta vaurautta.

Kuulostaa hienolta. Kriitikko voi tosin kysyä, mistä rahat.

En usko, että Trumpin puhe onnistuu yhdistämään jakautuneen kansan. Mikä ei tietenkään ole mikään ihme, koska puheessa ei tehty elettäkään tähän suuntaan.

Kunnioittiko Trumpin puhe presidentin virkaa? Tästä voidaan olla monta mieltä. Kriitikko voi huomauttaa, että vaalipuheen pitäminen virkaanastujaispuheena ei anna arvoa presidentin viran arvokkuudelle.

Onnistuiko Trump jossain? Mielestäni Trump onnistui välittämään harvinaisen selvästi sen, että tästä päivästä eteenpäin maalla on uusi ja aivan uudenlainen johtaja.

Trumpia voi kehua suorapuheisuudesta ja aitoudesta. Puhe oli hyvin paljon hänen näköisensä, myös kieleltään: erittäin yksinkertaisia sanoja, lyhyitä lauseita, tiiviitä kappaleita.

Näin ollen puhe onnistui määrittelemään uuden presidentin linjaa. Se teki sen erittäin voimakkain sanankääntein, lähes raa’asti. Trump riuhtaisi itsensä irti kaikesta menneestä. Kaikki muuttuu, ja hän on tämän muutoksen takuumies ja kansan uupumaton puolustaja.

Trumpin kannattajiin tämä puhe upposi varmasti aivan loistavasti. Monelle uutta presidenttiä kuuntelemaan tulleelle virkaanastujaisista muodostui ikimuistoinen päivä. Ja taitaapi siitä tulla ikimuistoinen monelle muullekin.

Olemme astuneet uuteen aikaan.