Viime viikolla Metropolia-ammattikorkeakoulussa opettavan Vesa Linja-ahon blogissa räpsähti melkoisia mittasuhteita saavuttanut kiista oppimateriaalien ilmaisesta jakamisesta. Parhaiten kärryille asiasta pääsee tämän selvityksen kautta.

Lyhyesti selvitettynä kyse oli erään OAJ:n aktiivin mielipiteestä, että oman oppimateriaalin jakaminen ilmaiseksi on muilta oppimateriaalin tekijöiltä varastamista. Tämä näkemys sai osakseen tiukkaa vastustusta, ja lopulta tiedotusvälineetkin noteerasivat kuohunnan.

Oman osaamisen ilmaisesta jakamisesta käyty keskustelu sai minut pohtimaan, miksi itse bloggaan. Itsekin jaan ilmaiseksi osaamistani. Pyrin valottamaan retoriikkaan ja puhetaitoon liittyviä kysymyksiä kaikille, jotka vain haluavat kirjoituksiani lukea.

Uskon että postauksistani voi saada parhaimmillaan vinkkejä, joista on aitoa hyötyä omiin puhetilanteisiin. Miksi avaan osaamistani ja kokemustani muille aivan ilmaiseksi? Onko tässä mitään järkeä?

Bloggaamiseni syyt voi jakaa kolmen otsikon alle: kaupallis-taloudelliset syyt, aatteelliset syyt ja henkilökohtaiset syyt.

1. Kaupallis-taloudelliset syyt

Olen ammattibloggaaja: blogi on minulle markkinointiväline – ja mainio markkinointiväline onkin.

Kun yritys tai yhteisö havahtuu siihen, että henkilöstö tarvitsisi kipeästi puhe- ja esiintymistaidon koulutusta, sopivaa kouluttajaa aletaan etsiä. On monta vaihtoehtoista syytä, miksi lopulta päädytään tiettyyn kouluttajaan: ehkä hän on kirjoittanut aiheesta kirjan tai hänen esityksensä on herättänyt kiinnostusta tai hänet tunnetaan henkilökohtaisesta tai häntä on suositeltu.

Monesti tilanne on kuitenkin se, että joudutaan luottamaan netin tarjontaan. On löydetty tukku kouluttajien www-sivuja, ja niiden pohjalta pitäisi punnita, ken on meille sopivin.

Helpotan harkintaa. Blogistani löytyy alati kasvava määrä kirjoituksia, joissa käsittelen juuri niitä asioita, joita myös koulutuksissani otan esille. Niiden pohjalta mahdollinen asiakas voi pohtia, onko tuottamani kirjallinen materiaali siinä määrin kiinnostavaa ja relevanttia, että aiheesta olisi hyvä kuulla enemmän koulutustilanteessa – ja nimenomaan minun suustani.

Jotkut innostuvat ja antavat minulle toimeksiannon. Toiset etsivät kenties jotain muuta, eivätkä siten tule pettymään. Hienoa on, että kukaan ei osta sikaa säkissä.

Sana haltuun ei ole sellainen markkinointiblogi, jossa kehuisin itseäni ja kykyjäni ja tykittäisin lukijaa mainoslauseella toisensa perään. Sen sijasta keskityn itse asiaan: puhetaitoon, retoriikkaan, viestintään ja esiintymiseen. Kirjoitan näistä niin hyvin kuin taidan ja pyrin tarjoamaan lukijoille heitä hyödyttäviä oivalluksia.

Tällainen oman osaamisen jakaminen ilmaiseksi kaikille on mielestäni mitä parhainta markkinointia ja sellaista, josta voivat hyötyä kaikki sellaisetkin lukijat, joilla ei ole mitään aikomusta käyttää palvelujani ikinä mihinkään. Kaikki ovat yhtä tervetulleita lukemaan blogiani!

2. Aatteelliset syyt

Aatteellinen syy on ehkä turhan jalo luonnehdinta sille, mitä on mielessäni. Pointti on kuitenkin se, että minulle on puhetaidon asiaan sisäistä paloa.

Suomessa puhetaidon ja retoriikan taso ja asema ovat (edelleen) kehnommat kuin soisi. Haluan nostaa tasoa.

Minusta olisi hienoa, jos tulevaisuudessa odottaisimme juhlapuhetta innolla, koska se olisi todennäköisesti kiehtova ja innostava. Emme hyytyisi jo ennen kokousta, koska luvassa olisi läjä napakoita, ajatuksia herättäviä puheenvuoroja. Kaikki rientäisivät innosta vingahdellen luennoille, koska professorilla olisi tarjota jälleen herkeämättömän kiinnostava tarina.

Ehkä vähän utopistista, mutta tuohon suuntaa on pyrittävä. Ja siihen suuntaan päästään liikahtamaan, mikäli suomalaisen puhetaidon asema kohentuu ja sen myötä vähitellen taso nousee.

Näen tämän projektin myös kansallisesti tärkeänä. Sillä ei pitkälle pötkitä, että suomalaiset liikemiehet/poliitikot/virkamiehet roikkuvat auttavasti mukana kansainvälisissä kuvioissa. Pitää esittää briljantteja ideoita niin koukuttavasti, että kaikki haluavat kannattaa suomalaisten suunnitelmia. Tähän ei päästä, jos puhetaito on tunkkaisen paperistaluvun tasolla.

Yksi ihminen voi tehdä tällaisen eteen yksin aika vähän, mutta pienissä puroissa on ison virran alku. Eikä tämä blogini ole suinkaan ainoa tuottamani noro. On myös tällainen jokavuotinen projekti: http://retoriikankesakoulu.fi/

3. Henkilökohtaiset syyt

Pidän kirjoittamisesta. Olen laatinut kirjoituksia eri lehtiin viitisentoista vuotta. Ollessani tutkijana yliopistolla laadin tieteellisiä artikkeleita, toimitin kolme kokoomateosta ja kirjoitin pienen tietokirjan apostoli Paavalista.

En ole ikinä ollut mikään ylituottelias tekstikone, mutta kirjallinen ilmaisu on kuitenkin lähellä sydäntäni. Yksi syy pitää blogia on se, että se on hauskaa.

Kirjoittaminen on ajattelun jatke. Se on tapa jäsentää omia karkailevia pohdintoja napakaksi, ehkä johdonmukaiseksikin paketiksi. Kirjoittamalla voi opiskella uusia asioita ja toisaalta muistuttaa mieleen vanhoja oppeja.

Tämä tulee jo lähelle ensin mainitsemaani syytä: voin hyvin soveltaa blogiin kirjoittamiani ajatuksia uudestaan esimerkiksi koulutuksissani ja myös muissa kirjallisissa töissä, kuten kirjoissa ja artikkeleissa. Yksikään postaus ei siten mene hukkaan vaan kasvattaa omaa resurssivarastoa.

Bloggaaminen palkitsee kirjoittajan helposti. Blogin kävijämäärä kasvaa, kirjoituksista tykätään, syntyy keskustelua. Tällainen innostaa panostamaan yhä enemmän siihen, että kykenisi kirjoittamaan jatkossakin laadukkaita lukijoita kiinnostavia ja hyödyttäviä postauksia.