Hyvejohtajuus-blogi julkaisi tänään kirjoitukseni retoriikan ja hyveiden suhteesta.

Tai oikeastaan käsittelen aika montaa asiaa, enkä ehkä yhtäkään niistä näiden aiheiden vaatimalla syvällisyydellä.

Pohdin syitä sille, miksi retoriikka on vähän huonossa huudossa, eli sanaa käytetään pääasiassa kielteisissä yhteyksissä. Pyrin osoittamaan, ettei sanan kielteiselle käytölle ole ehkä niin paljoa perusteita, kuin joku luulisi.

On toki olemassa myös manipulatiivista, arveluttavaa kielenkäyttöä, ja siinä mielessä ”likaista” retoriikkaa. Tällainen ei kuitenkaan kumoa retoriikan oikeaa rakentavaa käyttöä.

Retoriikan eettisesti kestävä käyttö nousee hyveiden harjoittamisesta. Antiikin ihannepuhuja oli puhumiseen harjaantunut hyvä, eli hyveellinen, mies. (Nykyään emme tekisi sukupuoleen perustuvaa rajoitusta.) Hyveet ohjaavat vastuulliseen vaikuttamiseen.