Olin jokin aika sitten Hupparihörhön, alias Sami Kuuselan, järjestämässä Startup-herätyskokouksessa. (Retoriikan kesäkoulun kävijät muistanevat Samin ”kaikille pelei ja muijii” -miehenä.)

Kekkereiden puhujakaarti koostui pääasiassa vanhan rahan isokenkäisistä, joskin joukkoon oli eksynyt myös pari nuoremman sukupolven soihdunkantajaa. Yksi näistä nuorista jellonista oli Ilkka Paananen, Supercell-mobiilipeliyrityksen perustaja ja toimitusjohtaja (kuvassa).

Paanasen puheenvuoro oli mielestäni tapahtuman vetävin. Hän kertoi oman yrityksensä voittokulusta eritellen tarkkanäköisesti syitä ja seurauksia. Puheenvuorossa oli paljon opittavaa kelle tahansa yrittäjälle ja/tai organisaatiota pyörittävälle.

Supercell on luonut kaksi peliä: Clash of Clans ja Hey Day. Näillä kahdella pelillä Supercell tahkoaa parempaa tulosta kuin esimerkiksi pelijätti Electronic Arts tuhannella mobiilipelillä. Firma on siten pelimaailman superonnistuja.

Miten he sen tekivät?

Parhailta tekijöiltä parhaat pelit

Paananen myöntää heti kättelyssä, että heillä on ollut mukana paljon tuuria. Toisaalta hän myös korostaa firmassa vallitsevaa ”toisenlaista tapaa ajatella”.

Firman yksi slogan kuuluu: ”Best people make the best games.” Sen mukaisesti rekrytointiin, oikeiden työntekijöiden palkkaamiseen panostetaan tavattomasti. Kyseessä on firman ykköstavoite. Työntekijöiden tulee olla sekä teknisesti taitavia että tehtävässään intohimoisia tiimipelaajia.

Paananen korosti priorisoinnin merkitystä. Unohdetaan kaikki epäolennainen. Keskitytään vain ja ainoastaan ydinasiaan ja siten maksimoidaan onnistumisen mahdollisuus alalla, jolla on tavattoman helppo epäonnistua.

Työntekijöille valtaa ja vastuuta

Supercellillä on solupohjainen malli, jossa työntekijäryhmillä on varsin suuri itsenäisyys. Työntekijöille annetaan siten paljon vastuuta, mikä on omiaan luomaan motivaatiota.

Työntekijöihin myös luotetaan. Jokainen saa käsiinsä kaikki pelien analytiikkatiedot. Tekijätiimillä on myös suurta valtaa omiin tuotoksiinsa. He voivat halutessaan ”tappaa” suunnittelemansa pelin, jos katsovat sen parhaaksi tavaksi toimia.

Tässä suhteessa annetaan suuri valta myös pelaajille. Myös he voivat ”tappaa” kehitysvaiheessa olevan pelin, mikäli he eivät pidä sitä onnistuneena.

Paananen ilmoitti haluavansa olla maailman vähiten vaikutusvaltainen toimitusjohtaja. Firmassa on pyritty määrätietoisesti malliin, jossa työntekijätiimeillä on varsinaisten tuotteiden osalta suurin valta, ja toimitusjohtajalla on mahdollistajan, sparraajan ja tiennäyttäjän rooli.

Kuohuva moka

Supercell on saanut mainetta siitä, että epäonnistumisia juhlitaan shampanjalla. Paananen selitti käytäntöä. Juhlinta kohdistuu siihen, että työntekijät ja firma ovat oppineet merkittävästi pieleen menneestä prosessista.

Epäonnistumisen kynnys pidetään muutenkin matalalla. Tiedostetaan lähtökohtaisesti se, että tällä alalla ei voida aina onnistua. Epäonnistumisesta onkin tehty varsinaista taidetta. Epäonnistua tulee nopeasti; ei saa jäädä junnaamaan tuhoon tuomittuun projektiin.

”Ei” nopealle kasvulle – ja vähän muullekin

Supercellin kasvustrategiaan kuuluu usko pienuuteen. Tässäkin pyritään maksimoimaan onnistuminen: hitaasti kasvava harvoin epäonnistuu, eli ei kasveta liian nopeasti.

Tavoitteena on pieni määrä työntekijöitä, jotka ovatkin sitten kaikki olleelliseen keskittyviä huippuosaajia. Firmalla on korkea kynnys rekrytoida uusia työntekijöitä.

Yksi Supercellin fokuksista kulminoituu sanassa EI. ”Ei” on lähtökohtainen vastaus kaikkeen. Miettimisen jälkeen vastausta voidaan joskus muuttaa.

Yritykselle sataa erilaisia ehdotuksia, mutta koska pyrkimyksenä on keskittyä olennaiseen, kielteistä vastausta joudutaan toistamaan aika usein.

Tavoitteena huippuluokan työkulttuuri jatkossakin

Paananen korosti tavoitteiden asettamista. Nyt ollaan uuden aikakauden alussa. Suunnitelmissaan Supercell tähyilee seuraavan viiden tai jopa kymmenen vuoden päähän.

Nyt tehtävät valinnat vaikuttavat tulevaisuuteen. Paananen ei kuitenkaan suosi lukujen kautta johtamista. Parhaat pelit syntyvät parhaasta kulttuurista.

Taloudellisten tavoitteiden sijasta Supercell on ottanut tavoitteekseen olla jatkossakin paras paikka tehdä alan töitä.

Paananen teroittaa sitä, ettei Supercell ole kuitenkaan mikään lepokoti. Työntekijöille annetaan paljon vastuuta ja vapauksia, mutta odotuksetkin ovat korkealla. Toisinaan työ on kaikille erittäin stressaavaa.

Supercellin kulttuuri ei Paanasen mukaan olekaan sellainen, että se sopisi kaikille. Ennemmin hän arveli, että valtaosa ihmisistä voisi hyvinkin vihata sitä, kun taas jotkut harvat rakastavat. Ja näitä työntekijöitä he haluavat palkata itselleen.

Mitä minä opin?

Priorisoi: Näe työssäsi olennainen ja keskity siihen.

Maksimoi onnistumisen mahdollisuus: Tiedosta missä olet hyvä ja panosta siihen.

Älä pelkää epäonnistumista: Epäonnistuminen on merkki siitä, että yritit (siis se, mitä yrittäjän pitää tehdä). Epäonnistu nopeasti. Opi kokemuksesta se, mitä voit, ja siirry eteenpäin.

Muista sana ”ei”: Kun kerran keskityt olennaiseen, et voi vastata myönteisesti kaikkiin houkutuksiin. (Paanasen mielestä niihin pitäisi lähtökohtaisesti aina vastata ”ei”.)

Ota tavoitteita: Katso oman alasi ja työsi tulevaisuuteen ja ota tähtäyspisteitä. Näe missä olet viiden ja kymmenen vuoden kuluttua ja pyri määrätietoisesti siihen.

Luo itsellesi paras työkulttuuri: Vaadi itseltäsi parasta suoritusta mutta muista myös palkitseminen. Parhaassa työkulttuurissa teet parasta tulostasi.