Tällä kertaa otsikko pettää. Se sisältää vihjeen, että postaus antaisi ytimekkäitä vastauksia, joiden avulla kuka tahansa voisi kirjoittaa tuhatsivuisen teoksen. Tällaisia ei ole kuitekaan nyt jaossa, vaan ihan vilpittömästi kyselen ja ihmettelen.
Pohdintani lähti liikkelle (tai palasi – olen tätä ennenkin miettinyt) siitä, että tilasin itselleni syntymäpäivälahjoksi kirjoja Amazon.comista. Ne eivät olekaan mitä tahansa kirjoja, vaan mahdottomia eksegetiikan alan mammuttiteoksia.
Taustaksi pitää kertoa pari sanaa omasta henkilöhistoriasta. Olen toiminut useamman vuoden tutkijana Helsingin yliopistolla. Alani oli eksegetiikka, eli tieteellinen raamatuntutkimus. (Sitä kautta löysin aikoinaan retoriikan.)
Väitöskirjaani en saanut yliopistovuosina valmiiksi. Syitä oli monia. Yksi syy – joskaan ei toki ratkaiseva – oli se, että olen lopulta aika hidas kirjoittaja. Pohdin ja puntaroin liiankin huolellisesti. Minulta menee aikaa sisäistää laajoja ajatuskokonaisuuksia ja ilmaista ne selkokielellä.
Sitäkin enemmän ihmettelen niitä, jotka putkauttelevat kirjoja ulos reippaaseen tahtiin. Hyvä esimerkki tällaisesta kirjallisesta tykistä on kollegani ja yhteistyökumppanini Katleena Kortesuo, jolta tulee pari-kolme käytännöllistä tietoteosta ulos joka vuosi. (Katleenan kirjoihin voi tutustua tämän linkin kautta.)
Mitä sitten tilasin?
- N.T. Wrightin tuoreen kirjan apostoli Paavalista (1700 sivua) ja siihen liittyvän tutkimushistoriallisen opuksen (400 sivua)
- Ben Witheringtonin koko Uuden testamentin ajattelua käsittelevän kaksiosaisen teoksen (yhteensä 1600 sivua)
- Craig Keenerin kirjan ihmekertomuksista Uudessa testamentissa ja muualla (1300 sivua)
- Michael Birdin raamatuntutkimukseen pohjautuvan kokonaisteologian esityksen (900 sivua)
Kirjat ovat käsittämättömiä järkäleitä. Miten kenelläkään on aikaa ja kapasiteettia kirjoittaa moisia?
Ihmettelyni ei kuitenkaan pääty tähän. Kyseisten kirjojen kirjoittajat ovat kukin tuottaneet muitakin kirjoja, ja paljon. Esimerkiksi Wrightin ja Keenerinkin tuotannosta löytyy useita yli 500-sivuisia teoksia. Witherington ja Bird paukuttavat ilmoille vähintään yhden parisataasivuisen kirjan vuodessa.
Erityisesti Keener on erikoistunut mammuttien tuotantoon. Vuonna 2010 kaksi 800-sivuista selitysteosta, vuonna 2011 mainittu ihmekirja, vuonna 2012 lähes 900-sivuinen Jeesus-tutkimus ja 1100 sivuinen selitysteos ja vuonna 2013 1200-sivuinen selitysteos.
Olisi vaikea tuottaa moinen määrä tekstiä, vaikka se olisi sisällyksetöntä höttöä. Sitä kyseiset kirjat eivät ole, vaan ne ovat akateemisia tutkimuksia laajoilla kirjallisuusluetteloilla ja tieteellisellä noottiapparaatilla varustettuna.
On mahdollista, jopa todennäköistä, että riuska ja asiaa tunteva kustannustoimittaja olisi voinut puristaa kaikista yllämainituista teoksista pois satoja sivuja. Silloinkin ne olisivat kirjallisia siirtolohkareita.
En ihaile sivumääriä niiden itsensä tähden tai siksi, että minun pitäisi päästä samaan. Ne kertovat kuitenkin paljon kirjoittajiensa aivokopassa pyörivästä dynamosta ja heidän kyvyistään tehokkaaseen työskentelyyn. Näiden perään haikailen kyllä!
Tilaisin vuodeksi 2014 seuraavia taitoja:
- häikäisevä lukunopeus
- kyky omaksua välittömästi kaikki lukemansa ja liittää se aiemmin opittuun
- valokuvamuisti
- kyky tuottaa heti kerralla virheetöntä tekstiä, joka on selkeää ja helposti ymmärrettävää
- kyky sommitella omista kirjallisista tuotoksista rakenteeltaan johdonmukaisia
- luovuutta ja oivalluskykyä – innovatiivisia ajatuksia
- ajankäytön rautaista hallintaa
- kyky laskeutua välittömästi flow-tilaan
- välinpitämättömyyttä kaikkea turhuutta kohtaan
Ehkä näillä eväillä päästäisiin jatkossa parempiin henkisiin suorituksiin.
Jäin pohtimaan tuota asiaa ja myös sitä että opiskelen työn ohessa tekniikkaa. Itsellä on opiskellessa paha tapa, että tuollainen 10 -20 sivuinen essee pitää loppujen lopuksi pakertaa valmiiksi päivää kahta ennen palautusta.
Yleensä nuo esseet syntyy aika helposti eli kirjoittamalla pitkään pohditut ajatukset auki. Eli rutiini on pitkälti se, että yksi päivä kirjoittamista, yksi lepoa ja yksi korjaamista ja yksi lepoa. Ja lopuksi viimeiset korjaukset. Ja hyväkin 10 – 30 sivune essee syntyy todellisuudessa yhdessä viikossa. Ajatustyötä on kuitenkin tehty koko opiskeluperiodin ajan.
Samalla logiikalla ajatellen ja kirjoittamalla lohkoissa eli epälineaarisesti voisi saada aikaiseksi 520- sivuisen kirjan kahdella kirjoituspäivällä viikossa. Eli perjantaina kirjoittaa 10 sivuisen raakileen ja maanantaina korjaa siitä ajatusvirheet. Ja kolme päivää viikossa käyttää ajatteluun.
Tuo kait vain vaatisi sitä keskeytymätöntä aikaa työn tekemiseen. Eli sitä, että kaksi päivää viikosta käyttää ilman keskeytyksiä kirjoitustyöhön eli ajatusten laittamiseen paperille. Ideoita, linkkejä ja lähteitä voi sitten koko hereilläoloajan laitella johonkin järkevään paikkaan talteen.
Eli itse kaipaisin tuon listan yhtä kohtaa erityisesti. Eli tehokasta ajankäytön hallintaa ja mahdollisuutta keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan. Sitä kautta syntyisi noita kirjallisia tuotoksia tehokkaasti.
Kuhan pohdin, Kari…
Kari, hyvää pohdintaa! Tosiasia on, että laajamittaiseen kirjoitustyöhön ryhtyminen vie jo aika paljon aikaa. Ja jos käytettävä aikaikkuna on rajallinen, on siitä helposti tuhrannut jo leijonasosan valmisteluihin ilman, että sanaakaan on paperilla. Kaksi pitkää yhtäjaksoista kirjoittamisperiodia viikossa voisi toimia paljon paremmin kuin monta lyhyttä.