Kyseessä ei ole Valion uusi tuotelanseeraus vaan kysymys. Verbiä ja kysymyssanaa ei ole, enkä siksi kiusallanikaan kirjoita kysymysmerkkiä. Edes nousevalla intonaatiolla ei viestitetä, että nyt on tulossa kysymys (niin kuin nykyään joskus kuulee).

Silti se on tarkoitettu kysymykseksi.

Matkustavaiset kanssaihmiset ovat varmaan oivaltaneet, mistä kirjoitan. ”Maitoasokeria” kajahtelee junassa, kun myyntikärry saapuu vaunuun.

Kun ostan myyntikärrystä kahvin, pahvimukillinen Pauligia ojennetaan minulle tuon tokaisun kera. Ymmärrän tämän niin – ja todennäköisesti aivan oikein – että myyjä haluaa tiedustella minulta, haluaisinko kahviini vielä maitoa tai sokeria tai kenties molempia.

Harvemmin kuitenkaan kuulen, että minulta kysyttäisiin: ”Saisiko olla maitoa tai sokeria?” ”Maitoasokeria” nähtävästi riittää, koska viesti tulee ymmärretyksi, eikä kukaan valita.

Mikä ihme tämä ”maitoasokeria” on? Kyseistä sanaa ei ole suomen kielessä. Se on tarkoitettu kysymykseksi, vaikka kysymyssanaa ei ole ja intonaatiokaan ei ole nouseva.

Asiakkaan oletetaan oivaltavan kontekstista, että tämä on tarkoitettu kysymykseksi. ”Maitoasokeria” nimittäin lausutaan sillä hetkellä, kun myyjän odottaisi kysyvän, haluaako asiakas kahvinsa kanssa maitoa tai sokeria.

Mutta miksi tätä kuulee juurikin junassa? En muista, että ravintolassa tarjoilija olisi sanonut ”maitoasokeria”. Jos olen tekemisissä liikekumppanien kanssa ja tarjoan heille kahvit, en sano ”maitoasokeria”.

Voisiko kyse olla siitä, että junan kärrymyyjä kokee, että hänellä on kiire, ja siksi hän ei ehdi kysyä: ”Saisiko olla maitoa tai sokeria”, vaan hän lyhentää kysymyksensä muotoon ”maitoasokeria”?

Oikeassa elämässähän sellaista kiirettä ei ole, jossa parin sanan lausumatta jättäminen olisi ratkaisevaa. Tämä ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta, että kärrymyyjä kaikesta huolimatta todella kokee, että kiire on kova ja että asiaa helpottaa ”turhien” sanojen jättäminen lausumatta.

Tosiasiassa palvelu ei nopeudu yhtään, mutta kiireen tuntu välittyy kyllä matkustajalle asti. Matkustaja kokee olevansa kohde, joka on hoidettava pois alta mahdollisimman tehokkaasti.

Kenties myyjä haluaa pyrkiä keventämään tunnelmaa.

”Maitoasokeria” on mahdollisimman epämuodollinen tapa esittää kysymys. Tässähän ollaan jo melkein vanhoja kavereita.

Mutta puhuvatko ystävät ja kaverit toisilleen tuolla tavalla?

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta itse sanon kavereiden kesken vastaavassa tilanteessa näin: ”Haluisitsä maitoa tai sokeria?” tai ”Käytätsä kahvissa maitoa tai sokeria?” Puhekieltä toki, mutta kysymyssana killuu edelleen mukana. ”Maitoasokeria” on omassa lajissaan.

Lukijalle lienee käynyt selväksi, että ihmettelyn lisäksi minua myös ärsyttää. Onko ärsyyntyminen tällaisista asioista tyystin pikkumaista? Eikö meillä ole suurempiakin ongelmia ratkaistavana, kuten vaikkapa valtiontalouden alijäämä?

Nyt ei todellakaan askarella maailman isoimman murheen kanssa, mutta toisaalta: Se kuinka toinen toisiamme kohtelemme, näkyy suuresti sanoissa, joilla puhuttelemme muita ihmisiä.

Sanavalintamme – se kuinka ystävällisiä, huomaavaisia, kohteliaita sanamme ovat – viestii toiselle asenteestamme häneen. Sillä, kuinka toista puhuttelemme, saamme toisen kokemaan itsensä arvokkaana – tai pahimmillaan halveksittuna.

Siksi ei ole se ja sama, miten itseämme ilmaisemme. Etenkin palveluammateissa sanavalinnat vaikuttavat paljonkin siihen, kokeeko asiakas tulleensa palvelluksi.

”Maitoasokeria” on laiskaa ja huolimatonta kielenkäyttöä. Minulle se viestii siitä, että asiakaspalvelija ei ota omaa tehtäväänsä aivan tosissaan.

”Maitoasokeria” olisi helppo korvata sellaisella kysymyksellä, josta välittyisi niin asiakkaan arvostaminen kuin ammattiylpeys omaa työtä kohtaan. Palvelualan ammattilainen osaa sen varmasti.

Kimmoke tähän postaukseen, ei tullut junamatkalta. Olen itse asiassa vuosien myötä alkanut tottua osaani ja turtua siihen, kun kuulen ”maitoasokeria”.

Olin kuitenkin viikko sitten Finnairin lennolla palaamassa Suomeen. Lentoemäntä ”tehosti” toimintaansa; ”maitoasokeria” kaikui jokaisen asiakkaan kohdalla.

Eikä ainoastaan se. Lennolla tarjottiin joko kala- tai kalkkunavoileipä, asiakas sai itse valita.

Ette ikinä arvaa, mitä asiakkaalta ”kysyttiin”:

”Kalaakalkkunaa.”