Nokia etsii toimitusjohtajalleen puheenkirjoittajaa kertoo Helsingin Sanomat. Kyseessä ei ole ensimmäinen puheenkirjoittaja Nokialla.
Hakukriteerit ovat tiukat. Esimerkiksi itselläni haku kosahtaisi viimeistään siihen, että englanti ei ole äidinkieleni. (Mikä on harmi – tehtävä vaikuttaa tavattoman kiinnostavalta!)
Puheenkirjoittajan tehtävänä ei ole ainoastaan laatia toimitusjohtajalle puheita ja taustamateriaalia. Hänen tulee myös sparrata johtaja Surin esiintymisiä.
Nokiaa pitää onnitella erinomaisesta asenteesta! Siellä on ymmärretty, että toimitusjohtajalla ei ole todellakaan aikaa eikä osaamista laatia huippuluokan vaikuttavia puheenvuoroja. Tai vaikka osaamista olisikin, alan ammattilaisella sitä on kuitenkin enemmän.
Myös Nokian viestintätiimi osoittaa ihailtavaa nöyryyttä. Viestintäammattilaisten porukka voisi hyvin ajatella, että kyllä nyt muutamat puheet muiden töiden ohella hoituvat. Mutta Nokian viestintäammattilaiset ymmärtävät, että puheenkirjoittaminen vaatii aivan erityistä osaamista.
Toimitusjohtaja Suri on kokenut esiintyjä, mutta siitä huolimatta – tai ehkäpä juuri siksi! – hän ymmärtää tarvitsevansa esiintymissparrausta. Suri ei halua tyytyä hyvään vaan pyrkii parhaaseen.
Tietenkin kyse on siitä, mitä halutaan. Jos tyydytään keskinkertaiseen tai ihan hyvään, puheenkirjoittajaa ei varmastikaan tarvita. Jos tavoitteena on timanttisuus kautta linjan, puheenkirjoittajan palkkaaminen on välttämätöntä.
Eri Euroopan maissa (puhumattakaan Yhdysvalloista) puheenkirjoittajien tarve ymmärretään hyvin. Heitä löytyy muualtakin kuin suuryrityksistä. Näissä maissa ymmärretään erittäin hyvin vaikuttavan viestinnän merkitys ja se, että toimitusjohtajan pitää olla tässä keulakuva.
Minkälainen tilanne meillä Suomessa on?
Helsingin Sanomat kysyi kolmen suuryrityksen viestintäjohtajilta, miten puheiden laatiminen on heillä hoidettu.
Viestintäjohtaja Liisa Kivelä kertoo, kuinka tämä puoli hoidetaan Koneella:
”Esitysten valmistelussa auttaminen on normaali osa viestinnän palettia. Meillä johto valmistelee myös ihan itsekin esityksiään. Aiheet tulevat pitkälti heiltä itseltään”
Ymmärrän vastauksen niin, että mitään erityistä puheenkirjoittamista ei Koneella tunneta. Vastauksen perusteella Koneen johtajilla on myös tavattomasti aikaa. Vaikuttavan puheenvuoron huolellinen valmistelu vie tunteja, päiviä, viikkoja. USA:n presidentin valtakunnan tila -puhetta valmistellaan kuukausia.
Kivelän vastauksen viimeinen virke herättää kysymykseen, onko puheenkirjoittaminen ymmärretty jotenkin väärin. Ei puheenkirjoittaja keksi (juuri koskaan) puheen aiheita, tavoitteita ja ydinviestejä itse, vaan näissä aloitteellinen on aina puhuja. Puheenkirjoittajan ammattitaitoon kyllä kuuluu näiden tarkentaminen ja terävöittäminen yhdessä asiakkaan kanssa.
Nesteen viestintäjohtaja Osmo Kammonen kertoo:
”Usein pelkkä yhdessä ideointi ja runko voivat riittää. Pääosa johtajien puheista esitetään vapaasti puhuen. He tuntevat sen verran hyvin asiansa.”
On totta, että vapaasti puhuminen ilman rajoittavia muistiinpanoja on hyvä ihanne, johon kannattaa pyrkiä. Sekin tiedettiin jo antiikin aikana, että asian hyvä hallinta on vakuuttavan puheen välttämätön edellytys: Rem tene, verba sequentur.
Mutta tuleeko Nesteen johtajilta puheeseen vapaassa esityksessä myös kaikki vaikuttavan kielen keinot, troopit ja figuurit: metaforat, simiilit, metonymiat, synekdokeet, anaforat, epistrofit, symplokeet, alliteraatiot, kiasmit, antiteesit, trikolonit? Onko exordium hiottu iskeväksi, onko peroratio kohottava? Onko pohdittu riittääkö pelkkä probatio vai tarvitaanko visualisointia?
Voisiko hyvä vapaasti pidetty puhe olla vielä parempi, timanttinen, jos se olisi suunniteltu ja kirjoitettu aluksi paperille? Ainakin tärkeimpien puheiden kohdalla tätä kannattaa kokeilla.
Elisan viestintävastaava Taru Jussila kertoo, ettei hän ole ikinä kirjoittanut puhetta yrityksen johtajille.
”Toki viestintäpäällikkömme auttavat tarvittaessa, jos joku tarvitsee apua esityksensä viimeistelemisessä – vaikkapa kielenhuollossa tai visualisoinnissa.”
Mitäpä tähän voisi lisätä? Yrityksellä on puolentoista miljardin liikevaihto, ja johtajat kirjoittavat itse omat puheensa. Apua tulee loppusilotteluun, jos tarvetta on.
Minusta tilanne näyttää siltä, ettei Suomessa vieläkään osata antaa oikeaa arvoa vaikuttavan puhumisen voimalle ja mahdollisuuksille. Puheessa ei nähdä sitä muutosvoimaa, joka sillä parhaimmillaan voi olla.
Kovaa on maaperä suomalaiselle puheenkirjoittajalle. Tilanne vaatii maaperän aktiivista pehmentämistä ja muokkaamista.
Työ myös tuottaa tuloksia. Laadin taannoin puheen erään suuren kansainvälisen yrityksen Suomen johtajalle. Sain palautetta johtajan esikunnasta: ”Puheessa oli monta kohtaa, joita ei ilman apuasi olisi osattu nostaa esiin”. Yhteistyö oli koettu hyvänä, ja jatkoa seuraa. Hyvät kokemukset puheenkirjoittajan avusta voivat herättää näkemään tarpeen tällaiseen palveluun.
Puhun huhtikuussa Oxfordissa Iso-Britannian puheenkirjoittajien killan vuosittaisessa konferenssissa. Eurooppalaisille ja amerikkalaisille huippupuheenkirjoittajille puhuminen on suuri kunnia, mutta samalla minua vähän hirvittää. Järjestäjä on pyytänyt minua kertomaan, mitä he voisivat oppia suomalaisesta puhekulttuurista. Tässä se ammattitaito punnitaan.
Tervehdys taas, hyvä kirjoitus. Minullakin on sellainen tuntuma, että puheisiin ei juurikaan panosteta. Lähinnä kai siksi, koska puheen valtaa ei oikein ymmärretä tarpeeksi ja siksi arvosteta. Olin syksyllä muutaman kuukauden vierailevana tutkijana USA:ssa, ja ero oli huima: julkiset puheet nähtiin tekoina ja ”performansseina”, joihin satsattiin todella paljon – siihen myös opastettiin ja opetettiin, ikään kuin kasvatettiin sisään. Vierailemallani Public Speaking -kurssilla oli opiskelijoita markkinoinnista ja johtamisesta historiaan ja kemiaan saakka. ”It’s only words, and words are all I have to take your heart away”, lauloi Bee Geeskin!
Hei Jouni ja kiitos kommentistasi. Veit sanat suustani, juuri noin se – valitettavasti – menee. Mutta tässä asiassa ei ole syytä heittää pensseleitä santaan vaan yrittää muuttaa omalta pieneltä osalta tilannetta paremmaksi. Itsekin yritän hieman pitää tästä ääntä.
Nokialla tosiaan puheenkirjoittajia on hyödynnetty jo pidempään ja viestintään liittyen yhtiössä on ollut poikkeuksellisen paljon resursseja muutenkin muihin Suomen yrityksiin verrattuna. Viimeksi puheenkirjoittajan rekrytoinnista Nokiaan uutisoitiin lehdissä vuonna 2014: http://www.taloussanomat.fi/uutiset/2014/07/30/haluaisitko-laittaa-sanat-nokia-pomon-suuhun/201410600/12
Nokian historiassa 2000-luvulla on jäänyt medioiden muistiin erityisesti yksi kirjallisessa muodossa julkaistu puhe, joka tunnetaan viittauksesta ”palavaan lauttaan” -puhe – ja jonka taloudellinen merkitys oli ehkä ainakin satojen miljoonien, ellei jopa miljardien eurojen edestä negatiivinen yrityksen kannalta. Toimitusjohtajan puheiden kirjoittaminen ja lähettäminen laajalla levikillä henkilökunnalle ei ole mitään ihan päivittäistä toimintaa yrityksissä. Viestinnällisesti vahvassa Nokiassa myöskään kyseinen kirjallisessa muodossa henkilökunnalle lähetetty puhe ei oletettavasti ole lähtenyt ilman puheenkirjoittajien ja viestintäasiantuntijoiden olemista mukana sen laatimisessa. Vastuu puheen sisällöstä ja seurauksista kuitenkin oli ja on yksinomaisesti toimitusjohtajalla.
Kiitos kommentista! Tuo burning platform -puhe on kyllä oiva muistutus siitä, että puheenkirjoittajat eivät ole kaikkivoipia. Riippuu puheenkirjoittajan taidoista. Kenties Nokialla oli mennyt tuolloin rekrytointi pieleen…
Ulkopuoliset kirjoittajat selittänevät Palava lautta -puheessa myös sen, minkä takia ensireaktiot kyseiseen muistioon olivat heti sen julkaisun jälkeen joidenkin Nokian viestintää ammatikseen seuranneiden joukossa epäilevät. Entinen Nokia-johtaja Tom Ahonen kirjoitti silloin tekstin, jossa analysoituaan kyseisen puheen läpi tuli tulokseen, että tekstistä paistaa läpi amerikkalainen näkökulma asioihin ja että puhe ei voi olla Elopin kirjoittama, koska Nokian toimitusjohtaja ei itse olisi koskaan kirjoittanut puhetta:
http://communities-dominate.blogs.com/brands/2011/02/the-nokia-ceo-burning-platform-memo-at-engagdget-doesnt-ring-true-to-my-ears.html
Ahonen kirjoitti tuolloin muun muassa näin:
”
Now what really hit me the first time I read this memo, that made me ’decide’ it cannot be right, is the line in it that reads ”Android came on the scene just over 2 years ago, and this week they took our leadership position in smartphone volumes.” This sentence refers to the widely-reported Canalys numbers about Android OS overtaking Symbian in Q4 of 2010. But right after it was released, many analysts have said the numbers don’t add up! It is a math error! You don’t build corporate strategy on someone’s math error haha. Canalys have jumped the gun, it has not happened that Android would be bigger than Symbian (that is likely to happen, now in 2011, and this is something Elop would be very wise to warn his staff, but not claim it had happened). Right now, IDC for example very explicitly on Monday said that Nokia is still ahead of Android. The official numbers from Google itself on Android, do not support Canalys’s claim! I cannot believe, that Nokia’s CEO would take a number which is ridiculed by the industry (and must be against every other measure Nokia tracks internally) and puts it in the memo! I can see it from a US based tech analyst, who is not that familiar with the issue. Since the Canalys number had more than 400 press mentions all the way from CNN and CNBC and Bloomberg on down – it must be right. But Nokia CEO would know fully well that there are four analyst houses and that this one number is utterly at odds with what all others report on the industry. He would not take it as the truth, where all other evidence suggests the opposite. It would not be believed by anyone in the organization (but would be easily believed by those who are not very familiar with the industry, especially US analysts, who have heard earlier – correctly – that Android had overtaken Apple and RIM). This is the biggest glaring error in the memo to my mind, I cannot see that Nokia’s CEO would give any credence to that reported market share. Especially not, when its already been discredited by other sources Nokia prefers to use, like IDC.”
Todennäköinen selitys Ahosen huomioille lienee se, että puhe on suurelta osin kirjoitettu yhden tai useamman yhdysvaltalaisen toimesta, joka ei ole ollut Nokian sisäpiiriä. Ahonen itse tosin lisäsi sittemmin kirjoitukseensa lisäyksen, että ”Stephen Elop has confirmed today that the memo was real. This whole blog posting is now pointless, I was wrong”. Nähdäkseni kirjoituksesta ei tullut siitä huolimatta kuitenkaan merkityksetöntä, vaikka Elop myönsikin dokumentin aitouden. Ahonen ei nimittäin tullut maininneeksi sitä, että vaihtoehtoina tekstin tuottajiksi ei ole vain toimitusjohtaja tai väärennös – vaan mahdollinen oli myös se yhdistelmä, jossa toimitusjohtaja on tehnyt tai teettänyt puheen yhteistyössä muiden kirjoittajien kanssa.
Ahosen analyysissä lienee monelta osin perää, ja puheessa tosiaan näyttäisi esiintyvän sellaisia ääniä, joita tehtäväänsä paneutunut ja toimialan tunteva toimitusjohtaja ei sanoisi, jos puheen yksin kirjoittaisi. Elop lähetti kyseisen puheen eteenpäin henkilökunnalle, ja loppu on historiaa. Sitä ei ole koskaan kuitenkaan julkisesti kerrottu, ketkä tuon puheen kirjoittamiseen osallistuivat. Se ei liene prosessiin osallistuneille positiivinen meriitti CV:hen.
Kohdasta ”ja että puhe ei voi olla Elopin kirjoittama, koska Nokian toimitusjohtaja ei itse olisi koskaan kirjoittanut puhetta” jäi puuttumaan äsken pari sanaa. Siinä piti lukea:
”ja että puhe ei voi olla Elopin kirjoittama, koska Nokian toimitusjohtaja ei itse olisi koskaan kirjoittanut SELLAISIA VÄITTEITÄ SISÄLTÄVÄÄ puhetta”
Ahosen analyysi on mielenkiintoinen. Platform-puheessa on selvästi tapahtunut jonkinlainen työtapaturma. Tuon tason puhetta pitää puheenkirjoittajan lisäksi työstää faktantsekkaaja. Lisäksi puheen pitäjän ei tule hyväksyä puhetta, mikäli se ei hänelle kelpaa. Työstämistä jatketaan niin kauan, kunnes jokainen pilkku on paikoillaan.