Kuvittele tilanne, jossa luet kollegan kirjoittaman tekstin ja huomaat heti heikon kohdan. Perustelut ontuvat. Löydät loogisia hyppyjä. Johtopäätös ei seuraa premisseistä.

Seuraavana päivänä kirjoitat itse artikkelin. Luet sen läpi, ja se tuntuu vahvalta, selkeältä ja perustellulta.

Ihmismieli on evoluution myötä muokkautunut sellaiseksi, että se toimii eri tavalla omien ja toisten ajatusten kanssa.

Järkeilyn todellinen tehtävä

Kognitiiviset psykologit Hugo Mercier ja Dan Sperber esittävät kirjassaan The Enigma of Reason väitteen:

Järkeily ei näyttäisi kehittyneen ensisijaisesti totuuden löytämistä varten, vaan argumentointiin muiden kanssa.

Toisin sanoen mielessämme ei asu neutraali tuomari vaan puolustusasianajaja. Olemme taitavia keksimään perusteluja omille ajatuksillemme silloinkin, kun ne eivät lepää vahvalla pohjalla.

Sisäinen asianajaja ja ulkoinen syyttäjä

Tämä näkyy tutkimuksissa hyvin selvästi. Kun ihmiset arvioivat muiden argumentteja, he ovat tarkkoja, kriittisiä ja analyyttisiä. Kun he arvioivat omia argumenttejaan, he ovat puolustavia ja sokeita heikkouksille.

Yhdessä kokeessa osallistujat kirjoittivat perusteluja omille johtopäätöksilleen. Myöhemmin heille näytettiin näitä heidän keksimiään perusteluja, mutta osa niistä esitettiin muka toisten kirjoittamina. Kun ihmiset luulivat omia argumenttejaan toisten kirjoittamiksi, valtaosa hylkäsi ne heikkoina.

Päättely on joukkuelaji

Jos ajattelisimme ihmistä yksinäisenä totuudenetsijänä, tällainen ihmismielen piirre näyttäisi jonkinlaiselta vialta. Mutta kun ajattelemme ihmistä ryhmäeläimenä, näkökulma muuttuu.

Evoluution näkökulmasta tärkeintä ei ollut, että jokainen yksilö ajattelee täydellisen rationaalisesti yksin. Olennaista oli, että ryhmä teki yhdessä riittävän hyviä päätöksiä.

Tätä varten tarvittiin:

• yksilöitä, jotka puolustavat näkökulmiaan
• yksilöitä, jotka löytävät heikkouksia muiden perusteluista
• keskustelua, jossa argumentit hioutuvat.

Totuus ei siis syntynyt yksilön päässä vaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Kun väittelet mielessäsi, voitat helposti, koska sama mieli keksii argumentit ja arvioi ne. Ilman ulkopuolista haastetta päädymme helposti vahvistamaan omia käsityksiämme.

Tätä ei kannata ajatella moraalisena tai luonteen heikkoutena, sillä kyse on rakenteellisesta ominaisuudesta.

Mitä tämä tarkoittaa johtamiselle ja asiantuntijatyölle

Tämä on piirre, jolta meitä ei suojaa sen paremmin älykkyys kuin koulutuskaan. Päinvastoin mitä taitavampia olemme argumentoimaan, sitä taitavampia olemme puolustamaan itseämme.

Siksi parhaat päätökset syntyvät harvoin yksin. Parhaiten ne syntyvät yhdessä muiden kanssa sellaisessa ympäristössä, jossa:

• eri näkemykset saavat tilaa
• kritiikki ei ole uhka vaan resurssi
• luottamus mahdollistaa erimielisyyden.

Paremmaksi ajattelijaksi

Miten voimme kehittyä paremmiksi arvioimaan omaa ajatteluamme?

Kokeile tätä: Kirjoita perustelusi auki ja palaa niihin myöhemmin. Lue ne kuin ne olisi kirjoittanut joku, jonka kanssa olet eri mieltä. Jos ne kestävät tämän koettelun, silloin olet vahvoilla.

Toinen keino on vielä parempi: Kerää ympärillesi ihmisiä, joiden tehtävä on haastaa sinua hyväntahtoisesti mutta tarkasti. He näkevät sen, mitä sinulta jää pimentoon.

Yksin olemme puolueellisia, mutta yhdessä voimme olla yllättävän rationaalisia.