Donald Trump ei ole poliittinen nero, vaikka monet ovat häntä sellaisena pitäneetkin.
The Atlantic -lehdessä julkaistussa artikkelissa Donald Trump Is Bad at Politics kirjoittaja Jonathan Chait analysoi kiinnostavasti sitä, mihin Trumpin suosio on perustunut ja mitä vaikutelmien ja ulkokuoren takana tosiasiassa on. Chaitin kirjoitus on mielestäni niin osuva, että olen referoinut sitä tähän. Seuraava ei siis pääasiassa ole omaa ajatteluani.
Trump on rakentanut identiteettinsä sen ympärille, että hän on voittaja. Hänen poikkeukselliseen poliittiseen lahjakkuuteensa alkoivat uskoa sekä hänen kannattajansa että vastustajansa. Mutta onko hän todella voittaja? Trumpin vaalimenestys ei anna perusteita ajatella näin.
Vuoden 2016 presidentinvaaleissa Trumpin äänimäärä oli pienempi kuin Hillary Clintonin. Vuonna 2018 republikaanit menettivät edustajainhuoneen, ja vuonna 2020 Trump koki henkilökohtaisen tappion. Tämänkertainen republikaanien tappio on siten yksi häviö lisää Trumpin sarjaan. Vuoden 2024 vaalit on tässä poikkeus: silloin ja vain silloin Trump sai kiistattoman voiton.
Trump on ollut terävimmillään oppositiossa. Hän havaitsee tarkasti vastustajien heikkoudet ja osaa hyödyntää kansalaisten tyytymättömyyttä. Hän antaa isoja, joskin katteettomia lupauksia. Mutta on eri asia olla suosittu populisti kuin osata hallita.
Tämänkertainen republikaanien murskatappio olisi ollut vältettävissä. Talous oli kohtuullisen hyvässä kunnossa ja inflaatio rauhoittumassa, kun Trump aloitti toisen presidenttikautensa. Mutta sitten hän teki kaikenlaista epäsuosittua.
Trump leikkasi terveydenhuollon ja ruoka-avun rahoitusta. Hän ryhtyi karkottamaan laittomasti maassa oleskelleita siirtolaisia tavalla, joka herätti vastustusta. Trump oli luvannut alentaa hintoja, mutta samalla läimi rakastamiaan tariffeja, ja ne nostivat hintoja.
Trumpin aloittama sota Irania vastaan on ollut hyvin epäsuosittu, eikä hänellä ole uskottavaa suunnitelmaa siitä irtautumiseksi. Hän päätti lähteä sotaan siitä huolimatta, että oli aiemmin arvostellut Irakin sotaa ja luvannut amerikkalaisille ”no new wars”.
Tavalliset amerikkalaiset ovat kärsineet tempoilevan politiikan seurauksista, mutta Trump ei ole siitä välittänyt. Hän on sen sijaan keskittynyt Valkoisen talon koristeluun, monumenttien rakentamisprojekteihin, rakennusten nimeämiseen itsensä mukaan ja kaikenlaiseen oman erinomaisuutensa korostamiseen.
Chaitilla on kiinnostava ajatus siitä, miten Trump tulkitsi vuoden 2024 vaalivoittoaan. Sen mukaan hän uskoi voiton osoittavan, että amerikkalaiset kannattivat hänen poliittista visiotaan. Tosiasiassa monet äänestivät häntä pääasiassa siksi, että olivat tyytymättömiä demokraatteihin ja muistelivat Trumpin ensimmäisen kauden taloutta myönteisesti.
Ensimmäisellä kaudellaan Trump oli hyötynyt perimästään vahvasta taloudesta, jonka kehitykseen hänellä oli ollut vain vähän vaikutusta. Tämä loi illuusion hänen poikkeuksellisesta kyvykkyydestään.
Toisella kaudellaan Trump on pyrkinyt toteuttamaan sellaisen autoritaarisen hallintomallin, jota hänen kiihkeimmät kannattajansa ovat toivoneet. Hän on toteuttanut puhdistuksia hallinnossa ja republikaanipuolueessa ja hankkiutunut eroon kriitikoista. Trump on vaatinut ehdotonta lojaaliutta ja kohdellut erimielisyyttä petoksena.
Tämä on johtanut hänet ansaan: lähipiiri ei uskalla kyseenalaistaa presidentin ratkaisuja, jolloin hän ei saa realistista palautetta eikä kykene korjaamaan virheitään. Samalla koko republikaanipuolue on ollut sidottu hänen epäsuosittuun politiikkaansa.
Chait päättelee, että Trumpille uskollinen kannattajakunta ei koskaan ole muodostanut amerikkalaisten enemmistöä. Hänen vaalivoittonsa ovat edellyttäneet myös sellaisten äänestäjien tukea, jotka eivät palvo Trumpia vaan ovat ainoastaan toivoneet häneltä käytännöllisiä ratkaisuja esimerkiksi inflaatioon ja maahanmuuttoon.
Nämä äänestäjät pitävät hänen toista presidenttikauttaan epäonnistumisena. Trumpin ydinjoukko pysyy uskollisena, mutta sen ulkopuolella hänen politiikkansa herättää vastustusta.
Chait päätyy karuun johtopäätökseen: ilman ensimmäisen presidenttikautensa vahvan talouden tarjoamaa suojaa Trumpilla ei ole mitään erityistä poliittista lumovoimaa.