Jos et katsonut televisiosta Urheilugaalaa etkä ole vielä nähnyt Mustafe Muusen kiitospuhetta, katso se nyt! Tässä linkki Ylen sivulle, josta löydät videon.

Yleisö oli Muusen puheen jälkeen aivan myyty ja osoitti suosiota seisaaltaan. Miksi puhe teki niin kovan vaikutuksen?

Puheen teema resonoi kuulijoissa

Unelma paremmasta maailmasta, ”rauhasta ja tasa-arvosta”, niin kuin Muuse sanoi, on universaali toive. Pari seikkaa teki siitä erityisen sykähdyttävän: 1) puheessa urheilu on tekijä tämän paremman maailman saavuttamiseen ja 2) tämä oli aidosti Muusen oma unelma.

Kyse ei ole ainoastaan puheen aiheesta vaan siitä, että kuulijat näkevät ja kuulevat puhujan esittävän tämän unelman vilpittömyydellä ja innostuneesti – tämä haastaa kuulijoita, joilla tällaiset isot unelmat ovat jääneet arjen huolien peittoon ja ehkä kyynistyminenkin uhkaa. Muuse on heille tässä toivon tuoja ja innostaja.

Muuse piti puheensa erittäin sujuvasti

Aina kun näet vaivaa puheesi eteen, kuulijat kyllä huomaavat sen ja kiittävät siitä. Muuse piti puheensa sellaisella varmuudella, että hän on takuulla harjoitellut sitä monta kertaa. Se on tosi hyvä juttu!

Liian monta kertaa näkee tilanteita, joissa puhuja kipuaa puhujanpönttöön lippulappusen kanssa ja on ehkä kerran lukenut puheensa läpi. Toista on maailmalla: Golden Globe -gaalan kiitospuhujat ovat kertoneet harjoitelleensa puhettaan kymmeniä kertoja.

Muuse urheilijana ymmärtää harjoittelun merkityksen ja näkee riittävästi vaivaa pitääkseen pariminuuttisen puheen täydellisen sujuvasti ilman muistiinpanoja. Tähän kyllä voi kyetä aika moni puhuja, mutta kaikki eivät viitsi nähdä harjoittelun vaivaa.

Muuse on itsevarma JA levollinen

Muuse on samaan aikaan hyvin määrätietoinen ja levollinen. Hän esittää asiansa painokkaasti tehostaen sanojaan käsillään ja katsoen yleisöä vakaasti silmiin – toisaalta hän pitää puheessaan rauhallisen eteenpäin menevän tahdin ja osaa pitää myös luonnollisen tuntuisia taukoja.

Tulee sellainen vaikutelma, että hän ei hätäile – puheen pitäminen ei ole hänelle kiusallista vaan hän päinvastoin viihtyy hyvin yleisön edessä. Tällainen itsevarmuuden ja levollisuuden yhdistelmä koetaan yleisesti karismaattiseksi.

Puhe on rakennettu taitavasti

• Henkilöhistoria: Muuse liittää puheeseen hienosti omaa taustaansa. Hän viittaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Näin sanomasta tulee henkilökohtainen. Esimerkiksi:

”Kun mä katson taaksepäin, näen pienen pojan, jolla on ollut suuria unelmia ja on edelleen.”

”Minä toivon että jokainen nuori, joka on tienhaarassa hyvän ja pahan välillä, niin kuin minä itse olen ollut, saisi samanlaista tukea kuin minä olen saanut. Että jokaisella nuorella olisi kirjoja luettavaksi, niin kuin minulla oli.”

• Kontrastit: Puheessa käytetään taitavasti retorisia keinoja, erityisesti vastakkainasettelua ja kontrastia. Itse asiassa valtaosassa virkkeitä on jonkinlainen vastakkainasettelu. Tämä härnää hyvällä tavalla kuulijoiden aivoja ja terävoittää puhujan viestiä. Esimerkiksi:

”Samaan aikaan kun jakolinjat maailmalla ja meillä Suomessa syvenevät, minä unelmoin siitä, että jokainen lapsi, jokainen aikuinen ja nuori tuntee olevansa arvokas. Ei huolimatta erilaisuudestaan vaan juuri sen ansiosta.”

”Että harrastaminen ei ole etuoikeus, vaan kansalaisoikeus riippumatta siitä, onko syntynyt tähän maahan vai tullut jostain muualta.”

”Minä tiedän että urheilulla, sillä on valtava voima, mutta ensin meidän pitää antaa jokaiselle mahdollisuus tulla siihen mukaan.”

• Kolmen sääntö: Muuse sommittelee parissa kohtaa sanomansa asiat kolmen ryhmiin. Esimerkiksi:

”Minä unelmoin urheilusta, joka ei ole pelkkää kilpailua vaan siltojen rakentamista, kanssaihmisten tukemista ja toivon luomista.”

• Alkutoisto: Loppupuolella Muuse ottaa käyttöön rytmiä ja intensiteettiä synnyttävän alkutoiston: jokainen kokonaisuus alkaa ”että”-sanalla:

”Minä toivon
että jokainen nuori, joka on tienhaarassa hyvän ja pahan välillä, niin kuin minä itse olen ollut, saisi samanlaista tukea kuin minä olen saanut.
Että jokaisella nuorella olisi kirjoja luettavaksi, niin kuin minulla oli.
Että harrastaminen ei ole etuoikeus, vaan kansalaisoikeus riippumatta siitä, onko syntynyt tähän maahan vai tullut jostain muualta.”

• Metafora: Puhe päättyy metaforaan, joka on samalla viittaus Muusen aiemmin puheessaan mainitsemaan Lasse Virénin kaatumiseen:

”Olimmepa sitten urheilijoita, katsojia tai kanssakulkijoita, joka ikinen meistä voi olla se, joka ojentaa kätensä.”

• Puhujan ja yleisön yhdistävä symboli: Virénin kaatumiseen viittaaminen on taitavaa, sillä kyseessä on suomalaiselle urheiluväelle ja ylipäänsä suomalaisille tärkeä eeppinen historiallinen tapahtuma, joka kertoo tarinaa äärimmäisestä vastoinkäymisestä ja samalla myös peräänantamattomuudesta vaikeuksien edessä. Virénin kaatumisesta on muodostunut suomalaisten parissa symbolinen tapaus, ja sen ajatellaan (tai ainakin toivotaan) kertovan jotain olennaista suomalaisen urheilijan mielenlaadusta ja suomalaisuudesta.

Mustafe Muusen kiitospuhe ei ollut pituudeltaan kuin kaksi minuuttia. Se oli juuri sopivan mittainen. Hän sai sanottua painavan asiansa niin, että puheessa ei ollut mitään ylimääräistä. Pari minuuttia on aika, jolloin yleisön voi pitää melko helposti tarkkaavaisena ja kiinnostuneena. Lisäksi puhe ei ollut mahdottoman pitkä opeteltavaksi.

Mielestäni Muuse tuo kansainvälisistä gaalapuheista tuttua otetta hyvällä tavalla suomalaiseen Urheilugaalaan: tarkasti punnittu ja rakennettu puhe, huolellinen harjoittelu ja upea esiintyminen.