Kirjoitin pari päivää sitten Hyvejohtajuus.fi-sivustolle tuoreesta päätöksestä, jonka Julkisen sanan neuvosto (JSN) oli tehnyt ns. hihamerkkiuutisoinnista. Voit käydä lukemassa kirjoitukseni täältä.
Juttu menee lyhyesti kerrottuna seuraavasti: Turun Sanomat uutisoi huhtikuussa, että perussuomalainen eduskunta-avustaja Helena Eronen ehdotti blogissaan ulkomaalaisille hihamerkkejä. Tosiasiassa tällaista ehdotusta Eronen ei ollut vakavissaan tehnyt, vaan kyseessä oli ironia, jolla hän nälvi Vähemmistövaltuutetun toimistoa. Turun Sanomien uutinen oli siten harhaanjohtava, ja sellaisena se levisi STT:n kautta muihinkin lehtiin.
Nyt JSN on tehnyt päätöksen, jonka mukaan Turun Sanomien uutisointi ei rikkonut ”hyvää journalistista tapaa”. Sen lisäksi, että JSN:n päätös on mielestäni kummallinen, se on myös väärä ja vaarallinen
(Älä tyydy kuitenkaan tähän parin virkkeen tiivistelmään vaan lue pitempi selvitykseni Hyvejohtajuus.fi-sivulta.)
Retoriikan oppitunti poliitikoille ja muille julkisuuden henkilöille:
Älä käytä ironiaa!
Ironia, eritoten kirjoitetussa muodossa, ymmärretään todella helposti väärin, joka tahattomasti tai tahallaan. Väärinymmärryksellä voi olla ikävät seuraukset. Vähintään joudut selittelemään, mitä tosiasiassa tarkoitit. Usein poliitikko on jo tässä tilanteessa hävinnyt retorisen taiston.
Ohje on yksinkertainen, mutta sitä ei ole aina helppo noudattaa. Mehevä ironia palkitsee usein vähintään kirjoittajan itsensä. ”Olinpas nokkela!” Joskus se huvittaa lukijoitakin.
Jopa aivan ilmiselvä ironia saatetaan ymmärtää väärin, niin kuin nyt Erosen tapauksessa. Vaikka ns. hihamerkkikirjoituksen ironia ei ole mielestäni erityisen huvittavaa, sen kuitenkin tunnistaa ironiaksi vähemmilläkin taidoilla varustettu lukija.
Jos väärinymmärrykset voivat aiheuttaa sinulle hallaa, jätä ironia julkisista puheenvuoroistasi pois ja säästä se illanistujaisiin ja pikkujouluihin.
Mutta eikö ehdottamasi asennoituminen edusta juuri sitä alistuvaa ja yksityishenkilön sananvapautta rajoittavaa luonteenlaatua, johon JSN päätöksellään pyrkii? Vapaaehtoista itsesensuuria, koska jokin toinen, matalamielisempi taho (media) voi käyttää omaksi hyväkseen yksityishenkilön yritystä käyttää sananvapauttaan?
Tervetuloa kommentoimaan, Timo, ja kiitos kysymyksestäsi! Antamani ”retoriikan oppitunti” poliitikolle ei ollut ohje siitä, miten saa tehdä, vaan ennemminkin siitä, mitä kannattaa tai oikeastaan ei kannata tehdä.
Erityisesti poliitikko saa varautua siihen, että hänen sanansa ymmärretään monesti väärin, joko tahattomasti tai sitten tahallaan. Käyttämällä ironiaa puhuja tai kirjoittaja tekee tällaisen (tahallisen) väärinymmärtämisen muille varsin helpoksi. ”Vastustajille” annetaan siten aseita, usein aivan tarpeettomasti.
Toki poliitikko tai kuka tahansa muukin saa käyttää ironiaa, ja ironinen kielenkäyttö voi olla joskus jopa lukijasta/kuulijasta virkistävää. Mutta silloin saa olla valmis kantamaan seuraukset.
Yleensä viisain ratkaisu on ilmaista itseään mahdollisimman yksiselitteisesti.