Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lausui maanpuolustuskurssin avajaisissa maanantaina nyt jo tutuksi tulleet sanat:

Eräs opettavainen venäläinen sananlasku kuuluu: ”kazak berjot što ploha ležit” eli ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”. Tätä epäilemättä kokemukseen perustuvaa huushollinpito-oppia kannattaa kuunnella. On pidettävä huolta asioistaan, pidettävä kiinni. Ellei pidä, voi alkaa tapahtua.

Tämähän on aivan vintage-Niinistöä. Tasavallan presidentti tunnetaan kyseisestä tyylistä, tunnettiin jo kauan ennen presidenttiyttä. Kyseinen tyyli on puheen tietoinen ja tahallinen hämäryys.

Antiikin ajoista asti retoriikan ihanteena on ollut perspicuitas, selkeys ja yksiselitteisyys. Taitava on se puhuja, joka saa kirkkaasti ja häiriöttä välitettyä kaikille kuulijoille viestinsä, jonka merkityksestä ei voi erehtyä. Mutta jo varhaiset reettorit ymmärsivät, että ihanteesta voidaan toisinaan poiketa.

Yleistermi puheen epäselvyydelle oli obscuritas, joka tosin tarkoitti myös tahatonta sekavuutta. Puheen tahallisella hämäryydellä (eli merkityksen epäselvyydellä) oli antiikin aikana monta nimeä:

Enigma merkitsi arvoitusta, skhematismos ylipäänsä monimerkityksellistä puhetta. Ehkä tunnetuin termi on kuitenkin amfibolia, jota tahallisesta epäselvyydestä käytti retoriikan suurmestari Quintilianus.

Richard Lanham on keksinyt retoriikan sanastossaan tälle ilmiölle hauskan termin, joka nousee Quintilianuksen kirjoituksista, mutta jota tämä ei itse käyttänyt: skotison, joka on kreikankielinen käsky: ”Hämärrä!”

Timo Soinin erityistaito on kehittää iskeviä sanontoja, joita hän viljelee puheissaan ja jotka tiedotusvälineet pistävät laajempaan kiertoon. Soinin iskevien sanontojen merkitykset ovat helposti oivallettavissa, ja niin hän saa levitettyä sanomaansa helposti tiivistetyssä muodossa.

Niinistön retoriikka on tältä osin lähes päinvastaista. Hän lausuu ilmoille tietoisesti hämäriä ja epäselviä ajatuskokonaisuuksia. Lausumissa saattaa olla tiivis ydin – niin kuin tässä sananparsi – mutta kokonaismerkityksessä riittää pähkäiltävää.

Mutta Niinistön skotison toimii! Kaikki kuuntelevat tarkkaavaisesti ja yrittävät ymmärtää, minkälaisia viisauksia presidentin ajatelmat pitävät sisällään. Lehtien toimituksissa kommentaattorit pähkäilevät samoja kysymyksiä. Politiikan tutkijoita ja folkloristeja pyydetään selittämään, mistä on kysymys.

Toisin sanoen, tahallisella hämäryydellä voi taitava puhuja saada kuulijoiden huomioon omaan puheeseensa. Epäselvästi ilmaistut, mutta viisaan kuuloiset ja selvästi tietoisesti valitut sanat houkuttelevat pohtimaan, mitä merkityksiä niihin on oikein ladattu.

Tuleville skotisonin käyttäjille kuitenkin varoituksen sana: Tämä on todellinen taitolaji. Hämmentävät lausahdukset pitää lausua pokkana ilman minkäänlaista häivähdystäkään siitä, ettei puhuja itse seisoisi ajatustensa takana. Muuten on vaarana, että sinua pidetään vain sekavana ja hämmentyneenä ajattelijana, jonka aivoitusten tutkimiseen ei maksa vaivaa uhrata aikaa.