Retoriikalla on vähän huono maine ja sanalla ”retoriikka” synkkä kaiku. Olisi ehdottomasti postauksen arvoista tarkastella, miten kyseistä sanaa käytetään monin tavoin kielteisissä yhteyksissä – ja kuinka tällainen käyttö on itsessään perin retorista toimintaa. Mutta nyt haluan mennä asioiden edelle.
Mielestäni retoriikka ei ole hyvä eikä huono asia vaan tosiasia, elävää inhimillistä todellisuutta. Vaikuttamistaitoja voi käyttää hyvään, jalojen asioiden ja yhteisen edun ajamiseen.
Tai voi niitä käyttää myös kaikkeen arveluttavaan, josta Kolmannen valtakunnan pähkähullujen aatteiden edistäminen propagandan keinoin lienee tyypillisin esimerkki.
Nostan nyt esille yhden retorisen tekniikan, jota voi käyttää neutraaleihin tai jopa hyviin asioihin, mutta sillä voi edistää myös kokolailla häijyjä päämääriä. Saanko esitellä:
paralipsis (παράλειψις)
Tai praeteritio, apofasis, katafasis, antifrasis, parasiopesis… Monilla retorisilla ilmiöillä kun oli antiikissa tukku nimiä.
Paralipsis on tekniikka, jossa jotain asiaa korostetaan jättämällä se kertomatta.
Ensin neutraali esimerkki:
Minun ei tarvitse erikseen muistuttaa, että huomisessa tentissä ei saa käyttää sanakirjaa, koska tämän tason tenteissä se ei ole enää sallittua. Tämänhän te tietenkin tiedätte.
Vaikka professorilla saattoi olla hitusen ivallinen sävy, hän kuitenkin teki monille opiskelijoille palveluksen muistuttamalla tärkeästä asiasta. Hän muistutti asiasta sanomalla, ettei muistuta siitä. Kyseessä on näin ollen tyylipuhdas paralipsis.
Paralipsis sopii hyvin sellaisiin juhlapuheisiin, joissa juhlinnan kohdetta on paikallaan kehua niin että tuntuu:
Voisin kertoa laajasti Tapanin monivuotisesta uhrautumisesta syöpäsairaiden lasten hoitoa tukevaan keräystoimintaan ja toimimisesta satojen juniorijalkapalloilijoiden valmentajana, mutta nyt haluan keskittyä aivan erityisen alueeseen hänen ainutlaatuisella urallaan…
Syventymättä laajemmin näihin juhlakalu-Tapanin epäitsekkäisiin puoliin puhuja teki kaikille kuulijoille selväksi nämäkin urotyöt.
Mitenköhän käy blogistin? Lupasin likaisia temppuja, mutta paralipsishan alkaa vaikuttaa lähes jalolta retoriselta keinolta. Eikä asiaa auta se, että esittelen vielä yhden myönteisen käyttötavan.
Jos puhuja kokee tarpeelliseksi tuoda esille joitakin vaikeasti käsiteltäviä, mahdollisesti kiusallisia mutta välttämättömiä asioita, hän voi etäännyttää itseään näistä paralipsiksen avulla.
Vaikka osaston varainkäytössä havaitut hämmentävät epäselvyydet ovatkin nousseet aivan äskettäin esille, haluan nostaa keskusteluun erään erityisen seikan, joka vaatii huomiomme…
Puhuja koki, että varainkäytössä havaituista ongelmista pitäisi puhua, mutta hän on jostain syystä tilanteessa, ettei voi syventyä niihin julkisesti. Paralipsiksen avulla hän kuitenkin pitää huolta, että asia säilyy kuulijoiden mielessä, ja toisaalta hän voi aina puolustautua syytöksiä vastaan ja todeta, ettei puhunut asiasta.
Mutta sitten se paralipsiksen likainen käyttö. Ehkä joku onkin jo oivaltanut, että tällä tekniikalla vastustajan ylle saadaan langetettua kauhistuttava epäilyksen varjo parilla sanalla, ilman aggressiivista ja laajaa hyökkäystä:
Koska tässä käsittelyssä keskitymme vain rehtorin virka-ajan toimiin, jätämme huomiotta kaikki väitteet hänen viikonloppuisesta julkijuopottelustaan ja avoimesta seuralaispalvelujen käyttämisestä.
Epäuskottava fiktiivinen esimerkki, mutta idea kävi varmasti selväksi. Käsittelyn puheenjohtaja kieltää puhumasta epäolennaisista ja tekee sen samalla kuitenkin itse. Vihjaukset epämääräisestä käytöksestä jäävät muhimaan kuulijoiden pään sisälle ja mahdollisesti tekevät siellä omaa asennemuokkaustaan. Häijyä.
Enempää esimerkkejä tästä ei tarvinne esitellä: enhän halua ohjata lukijaani likaisten retoristen temppujen käyttämiseen.
Vielä esimerkki edellistä suoraviivaisemmasta paralipsiksestä, jollaisen voi havaita joskus kahden ihmisen välisessä riidassa:
Ellet olisi veljeni, kertoisin nyt sinulle suoraan ja laveasti, kuinka paljon sinua halveksin.
Niin, kerroit jo. Toisen sielua piikittäviin sanoihin saa vielä huomattavaa lisätehoa tällaisella mukajalolla ja siten tahallaan toista ärsyttävällä sanavalinnalla.
Tällaista paralipsiksen käyttöä en suosittele. Riidan kiihkossa koettu hetkellinen muikea tunne nasevasti suunnatusta piikistä ei ole sen väärti, että saa omat ihmissuhteensa vaikeaan solmuun.
Mitä tehdä silloin, jos joudut paralipsiksen uhriksi – jos joku langettaa synkän epäilyksen varjon yllesi edellä kuvatulla tavalla?
Paha virhe olisi ruveta kovasti puolustautumaan. Edellämainitun rehtorin ei parane sanoa, ettei hän suinkaan juopottele ja käytä seuralaispalveluja, ellei hän voi esittää aivan aukottomia todisteita. Kun epäilyksen siemen on kylvetty, kuulijat voivat lopulta ajatella, kaikista vastatodisteluista huolimatta, että syytöksissä saattaa olla silti jotain perääkin.
Iso ongelma on myös se, että paralipsiksen käyttäjä ei nimenomaan ole väittänyt mitään: rehtoria ei väitetty juopoksi tai hurjastelijaksi, vaan päinvastoin kehotettiin unohtamaan tällaiset puheet. Siksi reagoiminen väitteisiin, joita ei oikeastaan ole esitetty, vahvistaa käsitystä siitä, että kalikka kalahti kohdallensa ja koira älähti.
Ehkä paras tapa torjua paralipsiksen tehoa on purkaa sanallisesti auki, minkälaista retorista tekniikkaa on käytetty. Tämä selvitys kannattaa aloittaa aluksi aivan tyynen asiallisesti, mutta lopussa saa olla myös hivenen närkästynyt. Esimerkiksi näin:
Kuulimme äsken puheenjohtajan nostaneen esille villejä huhuja, joita minusta on viime aikoina levitelty. Olen saanut kärsiä niistä kovasti, ja hämmästyksekseni niitä on nytkin alennuttu kertomaan. Olen pahoillani läsnäolijoiden puolesta, että he joutuvat todistamaan tällaista puheenjohtajan pahantahtoisuutta, jota hän osoittaa minua kohtaan ja haluaa nähtävästi käyttää muitakin tässä hyväkseen. Onhan nimittäin selvä, että jos tästä käsittelystä olisi haluttu aidosti tasapuolinen, tällaisia puolivillaisia juoruja ei olisi ensinkään mainittu. Koska puheenjohtaja teki sen tietoisesti, ymmärrämme kaikki, ettei hän ole tehtäviensä tasalla. Pyydänkin nyt että oikeusturvani tähden puheenjohtajaa vaihdetaan.