Lukuisat antiikin retoriikan oivallukset ovat edelleen käyttökelpoisia nykyaikaiselle puhujalle. Tämä totuus pätee erinomaisesti Aristoteleelta nousevaan ajatukseen kolmesta puheen lajista. Niiden hallitsemisesta on puhujalle yllättävää hyötyä.

Antiikin retoriikassa vakiintui ajatus kolmesta puheen lajista. Tämä kolmijako löytyy jo Aristoteleen Retoriikka-teoksesta. Antiikin retoriikan puheen lajit olivat oikeuspuhe, poliittinen puhe ja juhlapuhe.

Asiasta tekee hieman mutkikkaan se, ettei näitä antiikin lajityyppejä ymmärretty välttämättä tiukasti sidottuina tiettyyn puheen pitämisen ympäristöön. Esimerkiksi oikeuspuhetta ei pidetty välttämättä oikeuden istunnossa vaan sellaisen saattoi pitää myös aivan muunlaisessa tilanteessa.

Näitä eri retoriikan lajeja onkin hyvä kutsua hieman eri nimillä, jotka ovatkin yleisiä esimerkiksi retoriikan tutkimuskirjallisuudessa. Tällä tavalla pahemmilta sekaannuksilta voidaan välttyä. Retoriikan kolme lajia ovat:

1)      forenssinen retoriikka (oikeuspuhe)

2)      deliberatiivinen retoriikka (poliittinen puhe)

3)      demonstratiivinen retoriikka (juhlapuhe)

Jotta näitä retoriikan lajeja voidaan ymmärtää syvällisesti – ja jotta niitä voi soveltaa omiin puheisiin – on syytä tarkastella niiden erityispiirteitä.

Forenssinen retoriikka käsittelee sitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Siihen liittyy todistelua ja väitteiden osoittamista oikeaksi tai vääräksi. Kysymys on syyllisyydestä ja syyttömyydestä.

Deliberatiivinen retoriikka askartelee sen kanssa, minkälaisia ratkaisuja tulevaisuudessa tulisi tehdä. Koska tulevaisuus on kaikille tuntematon, kyse ei ole niinkään totuudesta kuin todennäköisyyksistä. Päättelyssä nojataan esimerkkeihin ja vertailuun. Tämän retoriikan lajin ytimessä on valinta.

Demonstratiivinen retoriikka pohtii nykyhetken kysymyksiä. Tämä retoriikan laji liittyy arvoihin; mikä on kehuttavaa, mikä taas moitittavaa.

Ja nyt tärkein kysymys: mitä hyötyä antiikin retoriikan lajien tuntemisesta on meille puhujina?

Ne auttavat meitä kirkastamaan puheemme päämäärän.

Jos mielit saada läpi näkemyksesi siitä, mihin suuntaan esimerkiksi yritystä tulee johtaa, sinun tulee puhua tulevaisuudesta ja perustella näkemystäsi esimerkeillä ja vertailuilla muihin yrityksiin, niin menestystarinoihin kuin surkeisiin romahduksiin. Näin saat saatettua kuulijat valinnan paikalle.

Mikäli sotket tällaiseen puheenvuoroon esimerkiksi keskustelua siitä, kuka on syyllinen aiemmin tehtyihin virheisiin, keskustelu menee väärille urille. Kuulijat eivät pääse tekemään ratkaisua, koska ihmisten ajatukset suuntautuvat vääriin kysymyksiin ja menneisyyteen tulevaisuuden sijasta. Forenssinen retoriikka tuli sotkemaan delibatiivista puhettasi.

Toinen uhkakuva tulevaisuuden ratkaisuihin keskittyvälle puheelle on ns. heimokieli, jaottelu ”meihin” ja ”niihin”. Tämä on demonstratiivisen retoriikan kieltä: kysymys on nykyhetkestä, siitä, kuka jakaa arvomme ja uskomuksemme.

Kuulijoissa saattaa olla niitä, jotka muuten tukisivat ratkaisujasi, mutta jos he nyt kokevat tulleensa niputetuksi ”niihin”, he eivät ehkä kannatakaan suunnitelmiasi.

Retoriikan lajien ymmärtäminen on myös oivallinen analyysin väline. Voit tarkkailla esimerkiksi kokouksessa käytävää keskustelua ja oivallat pikaisesti, miksi ratkaisuja ei saada tehtyä ja väittely menee väärille urille.

Koska ymmärrät tilannetta paremmin kuin muut kokouksen osallistujat, voit odottaa keskustelun loppupuolelle ja sitten todeta, että turhat kiistat tulee nyt jättää taakse, katse pitää suunnata tulevaisuuteen ja tehdä ratkaisu olemassa olevista vaihtoehdoista.

Saat todennäköisesti päätöksenteon takaisin urilleen ja keräät osanottajien kiitokset.