Kovassa nousukiidossa oleva ”Suomen suurin sosiaalisen median toimisto” Dingle järjesti viime viikolla ensimmäisen kaikille avoimen ”Dingle Akatemian”, jonka aiheena oli blogit ja markkinointi. Kyseessä oli aamupäivä, jossa kolme kokenutta bloggaajaa kertoivat omaa tarinaansa ja antoivat kuulijoille uusia ajatuksia blogin kanssa ponnistelemiseen.

Saksankielistä huiman suosion saanutta iphoneblog.de-blogia pitävä Alexander Olma kertoi teknologiabloggaamisesta ja PlusMimmi-muotiblogia emännöivä Mimmi lifestyle-bloggaamisesta. Parhaiten mieleeni jäivät kuitenkin ensimmäisenä puhujana yleisöä puhutelleen Ville Tolvasen pointit.

Ville Tolvasen Villetolvanen.com-bisnesblogissa vierailee 1000 lukijaa päivässä. Blogin yksi tunnuspiirre on ahkera postaustahti: uusi postaus on tarjolla lähes joka päivä. Blogilla on paljon innostuneita (kenties jopa intomielisiä) seuraajia – näin voi päätellä monen postauksen tuottamasta viestitulvasta Twitterissä.

Dingle Akatemian esityksen perusteella Tolvanen lienee puhujana jopa parempi kuin kirjoittajana. Lennokas puhe provosoi ja haastoi kuulijoita; omaperäiset kielikuvat lentelivät.

Bloggaamista pintaa syvemmältä pohtineelle Tolvasen esitys sisälsi varmasti paljon tuttuja totuuksia, joita lienee kuitenkin hyvä kerrata uudestaan ja uudestaan. Pari pointtia jäi erityisesti mieleeni.

Tolvanen totesi, että blogit kilpailevat iltapäivälehtien kanssa. Aika hyvä ajatus. Iltapäivälehdet pyrkivät otsikoinnista alkaen herättämään mielenkiinnon, hätkähdyttämään, liikuttamaan tunteita, välittämään henkilökohtaisia elämäntuntoja.

Blogeissa on paljon samaa. Koukuttavalla otsikoinnilla pyritään herättämään lukijan kiinnostus. Väitteillä ja provosoinnilla hätkäytetään ja pistetään ajatukset kiertämään. Kirjoittajan henkilökohtainen ote tekee tekstistä kiinnostavan ja koskettaa tunnesektoria.

Tolvanen toisti vanhan markkinamiesten viisauden: kiinnostava on ristiriitaista. ”Ihan kiva” ei kiinnosta ketään, mutta pontevat näkemykset, jotka jakavat mielipiteitä, löytävät innokkaita kannattajia ja myös intohimoisia vastustajia. Tällainen ristiriitaisuus on kiinnostavaa: se vetää puoleensa lukijoita.

Oli terveellistä peilata Tolvasen muistutuksia omaan bloggaamiseen. Oman postaukset ovat usein sarjassa ”valistus” ennemmin kuin ”terhakkaat mielipiteet”. Niinpä niistä puuttuu helposti myös ristiriitaisuus, eli kiinnostavuus, ja henkilökohtaisuus, eli lisäkiinnostavuus.

Ja mitäpä pitäisi ajatella Tolvasen huomautuksesta, että verkossa enemmän on parempi? Toisin sanoen, paljon sisältöä on parempi kuin vähän sisältöä; reipas päivitystahti on parempi kuin harva – puhumattakaan päivittämättömyydestä tai tahdittomuudesta… Auts.

Vanhojen postausten selailu osoittaa, että omien näkemysten tuominen esille hieman ristiriitojakin synnyttäen tuottaa tekstiä, joka kiinnostaa lukijoita. Esimerkiksi pieni mediakriittinen postaus Paavi räpelsi oli saanut 95 FB-tykkäystä, joka on aika paljon eritoten siihen nähden, että blogi oli tuolloin vielä aika uusi.

Samoissa lukemissa kulkee postaus Epäreilut (joskin tehokkaat) argumentit, joka toisaalta kuuluu ”valistus”-kategoriaan, mutta aiheuttanee silti myös ristiriitaisia tunteita – jaanhan siinä tietoa häijyistä argumentointikeinoista.

Tätä kuviota sotkee kuitenkin tehokkaasti postaus Muuta maailmaa puhumalla toisista hyvää, jonka genre on ehkä jonkinlainen ”inspirational”. Ainakaan kirjoitus ei kylvä ristiriitoja – päinvastoin. Ei se ole myöskään järin henkilökohtainen tilitys. Silti tekstiä on jaettu tosi paljon.

Nopea johtopäätös voisi olla se, että ristiriitoja luova ja henkilökohtainen postaus synnyttää kiinnostusta, mutta myös muunlaiset postaukset voivat löytää lukijansa. Jatketaanpa siis sillä linjalla.

”Valistus” lienee kuitenkin jatkossakin vallitseva tyyli tässä blogissa. Ihmisiä kiinnostaa puhetaito ja retoriikka. Saan törmätä tähän seikkaan jatkuvasti. Annan siis jatkossakin vinkkejä ja ajatuksia siitä, kuinka voimme puhua entistäkin vakuuttavammin ja vaikuttavammin.

Voisin antaa yhden aika painavan vinkin jo nyt heti. Tässä tulee: gnoothi seauton.