Vietin viime lauantain Espoon Otaniemessä Suomen Toastmasters-klubien yhteisessä kesäjuhlassa. (Kiitos kutsusta, Timo Sorri!)

Toastmasters International on Yhdysvalloista lähtöisin oleva kansainvälinen verkosto, johon kuuluu 11.000 klubia ympäri maailmaa. Toiminta keskittyy klubien jäsenten puhe- ja esiintymistaitojen kehittämiseen. Kieli on englanti. Suomessa Toastmastersin voi löytää Helsingistä, Tampereelta ja Hyvinkäältä, mahdollisesti tulevaisuudessa myös Vaasasta.

Suomessa Toastmasters ei ole järin tunnettu; itsekään en ole ennen eilistä päätynyt juuri tutustumaan siihen. Oli myös mielenkiintoista huomata, että Suomessa asuvien ulkomaalaisten osuus jäsenistä on huomattavan suuri. Kesäjuhlassa äidinkielenään suomea puhuvia oli nähdäkseni vähemmistö.

Yhtäältä eräs syy lienee se, että englanninkielinen toiminta tarjoaa hyvän osallistumismahdollisuuden niille maassa asuville ulkomaalaisille, joiden suomi ei vielä taitu sujuvasti. Toisaalta uumoilen yhden syyn löytyvän myös siitä, että monet ulkomaalaiset ymmärtävät taitavan esiintymisen ja puhetaidon arvon esimerkiksi työmarkkinoilla paremmin kuin kantasuomalaiset.

Toastmastersin kekkereillä oli kaikkea kunnon kesäjuhlaan kuuluvaa: ulkopelejä, ruokailua ja tanssia. Lisäksi jokainen sai pitää pienen ex tempore -puheen, ja juhlakansan eteen saapui myös stand upin taitajia. Illan päätteeksi juhlijat siirtyivät limusiinin kyydillä Helsingin keskustaan.

Puhe- ja esiintymistaidoista kiinnostuneita ja innostuneita eri maista kotoisin olevia ihmisiä oli mukava tavata. Yhteisiä keskustelunaiheita löytyi vaivatta.

Päivän sisällöllinen huipentuma oli Sveitsistä paikalle kunniavieraaksi saapuneen John Zimmerin puheenvuoro. Hän on saavuttanut Toastmastersin puhekilpailuissa Euroopan mestaruuden, joten kyseessä on erittäin harjaantunut puhuja. Zimmer pitää myös mainiota blogia Manner of Speaking, johon jokaisen puhumisesta kiinnostuneen kannattaa tutustua.

Toastmastersissa eräinä kehittämisen kohteina ovat puheiden arvioiminen, palautteen antaminen ja myös palautteen ottaminen vastaan. Zimmer piti esityksen, jossa hän antoi arvokkaita vinkkejä näihin taitoihin.

Puhetta arvioivan on hyvä 1) tuntea puhuja. Puhujaan ja hänen kiinnostuksen kohteisiinsa voi toisinaan tutustua etukäteen. Tällainen mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi.

Myös 2) puheen päämäärät on syytä tiedostaa, jolloin puhetta osaa arvioida siitä näkökulmasta, kuinka nämä päämäärät toteutuvat.

Toastmastersissa käytetään opasta, jossa annetaan ohjeita muun muassa puheiden arvioimiseen. Zimmer on sitä mieltä, että manuaalin ohjeet on toki syytä tuntea, mutta varsinaisessa arviointitilanteessa 3) ne olisi myös hyvä ”unohtaa”. Ohjeita ei tarvitse seurata orjallisesti, vaan parasta on kysyä itseltään, miltä puhe tuntui. Miksi puhe oli vaikuttava? Entä miltä osin sitä olisi syytä vielä kehittää ja miten?

Zimmer vahvisti sen Toastmastersin perusajatuksen, että 4) palautteen antamisessa kokonaisviestin tulee olla positiivinen. Kehittämiskohtia on toki syytä esittää, mutta yleisviestin pitää olla kannustava ja rohkaiseva.

Palautetta annettaessa 5) ei tule keskittyä sanomaan, mitä puhuja teki vaan esittää asia siten, miltä puhe palautteen antajasta itsestään tuntui. Ero on pieni, mutta lopulta merkittävä. Objektiivista totuutta puheesta ei ole – vain erilaisia arvioita ja kokemuksia siitä. Puhujalle annetaan tällöin mahdollisuus ottaa oppia siitä, miten puhe yhteen kuuntelijaan vaikutti.

Perusteleminen on palautteen antamisessa tärkeää. Zimmer muistutti, että 6) arviota välitettäessä tulee aina kertoa, miksi joku puheen piirre oli hyvä tai kehittämistä vaativa ja miten puhetta voisi parantaa.

Zimmerillä oli myös hyviä vinkkejä henkilölle, joka saa palautetta puheestaan. Tällöin tulee olla 1) avoimella mielellä. Vaikka palaute ei vaikuttaisikaan ensi alkuun osuvan kohteeseensa, asia kannattaa jättää hautumaan ja 2) ajatella. Tällaisen prosessin myötä arvokkaita huomioita voi löytyä myös sellaisesta palautteesta, jota on aluksi vaikea hyväksyä omalle kohdalle.

Palautteen saajankin tulee olla kriittinen ja 3) tehdä valintoja. Zimmer muistutti, että lopulta puhuja itse tekee valinnan, mitä hän ottaa saamastaan palautteesta omaksi rakennuksekseen ja minkä hän jättää omaan arvoonsa.

Palaute käytetään parhaiten hyödyksi, kun puhetta kehitetään sen avulla. Niinpä Zimmer kehotti 4) pitämään saman puheen useampaan kertaan. Tällä tavoin puheelle annetaan mahdollisuus hioutua lopulliseen upeaan muotoonsa.

Zimmerin konkreettisia vinkkejä pursuileva puheenvuoro sisälsi edellisten lisäksi muun muassa hyödyllisiä käytännön ohjeita siihen, millä tavalla puheista kannattaa tehdä arviointia tukevia muistiinpanoja.

Itseäni erityisesti ilahdutti Zimmerin maininta siitä, että hän arvioi puheen sisällön ”tarttuvuutta” (stickiness) Chip ja Dan Heathin kriteerien pohjalta. Zimmer jopa ylisti Made to Stick -kirjaa parhaana saatavilla olevana puhetaidon kirjana – vaikka kirja ei edes suoranaisesti puhetaitoa käsittele. Itse olen soveltanut Heathin veljesten oivalluksia täällä ja täällä. (Ja tällainenkin juttu löytyy.)

Itselleni kesäjuhlat oli mainio ensikosketus Toastmastersin toimintaan. Toastmasters ei tarjoa ainoastaan mahdollisuutta kehittää itseään puhujana vaan myös oivallisen ympäristön harjaantua pitämään vaikuttavia puheenvuoroja englanniksi.

John Zimmer matkalla Helsingin yöhön – puheet on pidetty ja on kunnon kesäjuhlatyyliin aika vaihtaa vapaalle.