Pääsin osallistumaan eilen mielenkiintoiseen kutsutilaisuuteen, Elinkeinoelämän valtuuskunnan järjestämään Presidenttiforumiin.

Kyseinen forum oli presidentinvaalien ensimmäinen vaalitentti. Paikalla olivat kaikki ehdokkaat paitsi Vasemmistoliiton Merja Kyllönen, joka oli työmatkalla.

Kuinka ehdokkaat pärjäsivät?

Aivan alkumetreiltä saakka huomion kiinnittivät Sauli Niinistön itsevarmat, lähes rehvakkaat otteet.

Kun ehdokkaat olivat tulleet lavalle ja seisoneet hetkisen yleisön edessä, Niinistö jo kysyi tentin vetäjältä Matti Apuselta humoristis-sävyisesti: ”Saako jo istua?” Tentin aikana Niinistö heitti aktiivisesti välikommentteja ja kysymyksiä muille keskustelijoille – enemmän kuin kukaan muu ehdokas. Monilla tokaisuillaan hän pyrki saamaan ja saikin yleisön nauramaan.

Niinistö puhui muita enemmän ja pidempiä puheenvuoroja. Hän tehosti sanomaansa elehtimällä aktiivisesti käsillään. Joskus Niinistö jopa ”opetti” etusormi pystyssä muita.

Niinistö kertoi, että on tärkeää päästä perille, mitä suurvaltojen johtajien takaraivossa liikkuu – ja siten vihjasi, että hänellä on tästä valtiovierailujen myötä ainutlaatuista tietoa.

Niinistö ei myöskään epäröinyt tuoda Itämeren lentoturvallisuuden parantamista myönteisenä esimerkkinä idän ja lännen neuvotteluista. Olihan hän itse asiassa aloitteellinen.

Niinistön esiintyminen oli siis korostuneen rentoa ja itsevarmaa. Vaalien kannalta tämä on myönteinen asia: hän ei näytä pelaavan varman päälle.

Johtajuuteen yleisesti liitettävien piirteiden esittely on vaaleissa järkevää: ihmiset tunnistavat ne alitajuisesti ja ovat alttiimpia äänestämään sitä ehdokasta, joka myös vaikuttaa johtajalta.

Paikoitellen Niinistön puuttuminen joidenkin ehdokkaiden puheisiin, jopa varsin vähäpätöisen tuntuisiin asioihin, pisti pohtimaan: kannattaisiko pistää vähän sordiinoa päälle, eikä tehdä omalla arvovallalla pienistä asioista suuria kysymyksiä?

Kokonaisuudessaan vaikutelma oli kuitenkin jokseenkin suvereeni. Ei jäänyt epäselväksi, kuka on tällä hetkellä Tasavallan presidentti ja ylivoimainen gallup-johtaja. Muilla on totisesti paljon kirittävää.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvässä tentissä osaamistaan pääsivät näyttämään ne, joilla sitä tällä alalla on. Niinpä myönteisesti esille nousivat Niinistön ohella Vihreiden Pekka Haavisto ja Keskustan Matti Vanhanen. Kumpikin liikkui vakaasti omalla tutulla tontillaan, mikä näkyi sekä tietojen syvällisyydessä että itsevarmana ja rentona esiintymisenä.

Erityisesti kiinnitin huomiota Vanhaseen, jota usein arvostellaan jäykästä esiintymisestä. Kieltämättä lisää ilmeikkyyttä ja inhimillistä pilkettä tekisi hänelle hyvää, mutta ei Vanhanen ole esiintyjänä lainkaan niin kehno, kuin monesti haukutaan. Hän istui upottavassa tuolissa varsin ryhdikkään ja aktiivisen oloisena ja korosti käsillään tehokkaasti sitä, mitä kulloinkin sanoo.

RKP:n Nils Torvalds on monille vielä varsin tuntematon poliitikko, mutta tullee pian tutuksi. Hän on joukosta ainoa selvä NATO-jäsenyyden kannattaja. NATOon pitäisi Torvaldsin mielestä mennä heti. Koska joukossa on NATO:n vahva kannattaja, on liittoutumiselle nuivempien perusteltava näkemyksensä hyvin.

Kovin presidentilliseltä Torvalds ei vaikuttanut silloin, kun hän luonnehti USA:n presidenttiä ”enemmän lääketieteelliseksi tapaukseksi”. Vaikka ei joitain maailman johtajia arvostaisikaan, tasavallan presidentin (tai sellaiseksi mielivän) on kuitenkin syytä pidättäytyä hyvän maun mukaisissa luonnehdinnoissa.

PS:n Laura Huhtasaaresta on odotettu presidentinvaalien väriläiskää ja haastajaa. Tämä keskustelu meni kuitenkin varsin rauhallisissa merkeissä. Näkemyksiltään Huhtasaari toki poikkeaa kaikista. Hän on hyvin EU-kriittinen ja osoittaa sympatiaa Donald Trumpin johtajuudelle. Huhtasaari haluaisi myös lisätä presidentin valtaoikeuksia niin, että tämä voisi hajottaa eduskunnan.

Vaikka Huhtasaari ei tässä tentissä loistanutkaan, hän päässee vielä monta kertaa esiintymään tavalla, joka varmasti tyydyttää hänen omia kannattajiaan.

SDP:n Tuula Haatainen oli tentin värittömin ehdokas. Hän istui passiivisesti upottavassa tuolissa niin, että lopputuloksena oli puhuva pää. Tällöin sanojen ja sanoman pitää olla erityisen vetäviä ja kiinnostavia.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole kuitenkaan Haataisen omaa alaa, ainakaan siinä määrin kuin Niinistöllä, Vanhasella ja Haavistolla. Niinpä hänellä ei ollut aiheesta mitään erityisen muistettavaa sanottavaa.

Tentti oli luonteeltaan herrasmiesmäistä tentin johtajan kysymyksiin vastaamista. Ehdokkaiden välillä sanailu ei vielä yltynyt kiivaaksi.

Loppusapiskat annetaan pukeutumisesta.

Tökerö tyylimoka: solmio ja taskuliina ovat samasta kankaasta ja samaa kuosia (tällaisia pakkauksia myydään marketeissa). Syylliset: Haavisto(!) ja Torvalds.

Vielä tökerömpi tyylimoka: puvun kanssa pidetään eriskummallisia mökkisukkia, jotka ovat vieläpä niin lyhyet, että säärten iho pilkottaa. Syyllinen: Torvalds.