Keväällä koittavat eduskuntavaalit merkitsevät kaikille demokratian sankareille, eli ehdokkaiksi astuville kansalaisille, kiireistä kampanja-aikaa ja paljon puheita. Vaikka kampanjat ovat digitalisoituneet, perinteiset keinot ja foorumit eivät ole kadonneet. Puheella on yhä tärkeä merkitys.

Jokainen ehdokas tarvitsee vaikuttavan vaalipuheen, jota on helppo varioida tilanteen mukaisesti. Viisiminuuttisesta peruspuheesta saa muokattua nopeasti alle minuutin esittelypuheen, pariminuuttisen pikapuheen tai laajemman ja pidemmän version. Tätä voi käyttää vaalitilaisuuksissa, paneelikeskusteluissa, somevideoissa, hissipuheena ja erilaisissa kohtaamisissa. Hiottu puhe on ehdokkaan tärkeimpiä työkaluja.

Tästä kirjoituksesta saat runsaasti vinkkejä ja työkaluja iskevän ja mieliin jäävän puheen laatimiseen. Ensin luvassa on yleisiä periaatteita ja sitten konkreettisempia ohjeita.

Tärkeintä ei ole, mitä sanot, vaan millaisen vaikutelman jätät

Ensimmäinen ja tärkein asia: ihmiset eivät todennäköisesti muista puheesi sisällöistä paljoakaan mutta he muistavat kyllä, minkälaisen vaikutelman itsestäsi heille jätit.

Tämä on kaikki kaikessa vaaleissa, sillä ehdokkaita on hyvin paljon. Monille ei ole mitenkään selvää, ketä he äänestävät. Mahdollisia ehdokkaita voi olla mielessä useita. Tällöin olet etulyöntiasemassa, jos olet onnistunut synnyttämään myönteisen mielikuvan ja jopa saanut kuulijan muistamaan sinulle tärkeän politiikkapainotuksen.

Vaikutelma syntyy politiikkasisällöistä, mutta myös monesta muusta asiasta. Ihmiset pohtivat ehdokkaan kohdalla erityisesti seuraavia kysymyksiä:

Osaavuus – Tietääkö tämä ihminen, mistä hän puhuu? Ymmärtääkö hän ongelmien syitä ja ratkaisujen seurauksia? Osaako hän erottaa olennaisen epäolennaisesta?

Minun asioideni ajaminen – Tunnistaako tämä ihminen ongelmia, joita minä pidän tärkeinä? Ymmärtääkö hän niiden vaikutukset tavallisten ihmisten elämään? Onko hänellä tavoitteita, jotka vastaavat omia arvojani?

Innostus – Onko tämä ihminen aidosti kiinnostunut siitä, mistä hän puhuu? Onko hän valmis tekemään töitä tärkeinä pitämiensä asioiden eteen? Onko hän mukana tosissaan?

Aitous – Tuntuuko puhuja omalta itseltään vai siltä, että hän esittää poliitikkoa?

Näiden kaikkien yhdistelmänä syntyy kaikista tärkein: luottamus. Se ei ole aivan sama asia kuin osaavuus. Ihminen voi vaikuttaa erittäin pätevältä mutta samalla epäluotettavalta. Mutta kun osaaminen yhdistyy haluun palvella kuulijoita, vilpittömyyteen ja innostukseen, on kaikki edellytykset siihen, että ratkaiseva luottamus ehdokkaaseen syntyy.

Tämä haastaa tavallisen käsitykseen vaalipuheesta, eli että puheen päätehtävä olisi esitellä ehdokkaan poliittiset tavoitteet. Nämä ovat toki olennaisia, mutta vieläkin tärkeämpää on jättää kuulijoille myönteinen vaikutelma ja muistijälki.

Vaikutelma ja asiasisällöt eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Puheen sisältö toimii kahdella tasolla. Yhtäältä kuulija oppii ehdokkaan tavoitteista ja perusteluista. Toisaalta sisältö antaa kuulijalle aineistoa, jonka perusteella hän voi muodostaa käsityksensä ehdokkaasta.

Esimerkiksi ehdokas, joka pystyy kuvaamaan vaikean yhteiskunnallisen ongelman ymmärrettävästi ja tunnistamaan siihen liittyvät ristiriidat, vaikuttaa asiantuntevalta ilman, että hänen tarvitsee erikseen vakuutella omaa osaamistaan. Toisaalta innokas ja itsevarma esiintyminen ei vakuuta, jos puhujalla ei ole mitään konkreettista sanottavaa.

Puhetta ei siis kannata arvioida kysymällä, tulivatko kaikki tärkeät asiat sanotuiksi. Kannattaa ennemmin kysyä, mitä kuulija ymmärsi ja millaisen kuvan hän sai puhujasta. Ehdokas voi käydä läpi liudan itselleen tärkeitä teemoja, mutta epäonnistua tekemään yhtäkään niistä ymmärrettäväksi tai muistettavaksi.

Toisaalta yksi hyvin perusteltu, konkreettinen esimerkki voi auttaa kuulijaa ymmärtämään sekä poliittisen kysymyksen että ehdokkaan ajattelutavan – ja saada kuulijan äänestämään toivotulla tavalla.

Sitten konkreettisiin ohjeisiin. Hyvä vaalipuheen voi rakentaa monella tavalla. Niinpä seuraavaa ohjeistusta ei pidä ajatella sitovana vaan ennemminkin suuntaa ja virikkeitä antavana.

Jos kuulija muistaa vain yhden asian, mikä se on?

Ihmiset muistavat kuulemistaan puheista yleensä vain osan. Yksityiskohtia ja perusteluja on vaikea palauttaa mieleen, vaikka ne olisivat tuntuneet kiinnostavilta puhetta kuunnellessa. Siksi puhujan kannattaa auttaa kuulijoitaan ja muotoilla puheelleen yksi selkeä ydinviesti. Jos kuulijat muistavat sen vielä seuraavana päivänä, puhuja on onnistunut hyvin.

On hyvä erottaa toisistaan puheen teema, ydinviesti ja iskulause. Teema kertoo, mistä puhut, esimerkiksi koulutuksesta. Ydinviesti on puheen keskeinen väite: mitä haluat kuulijoiden ymmärtävän ja muistavan? Iskulause puolestaan on lyhyt, mieleenpainuva ilmaus, joka kiteyttää tai ilmentää ydinviestiä. Jokainen puhe ei tarvitse iskulausetta.

Vaalipuheen ydinviestin olisi hyvä liittyä koko vaalikampanjan ydinviestiin. Kampanjan ydinviesti kiteyttää ehdokkaan keskeisen poliittisen ajatuksen: mitä hän haluaa muuttaa, puolustaa tai saada aikaan. Yksittäisen puheen ydinviesti puolestaan ilmaisee, minkä ajatuksen hän haluaa kuulijoiden muistavan juuri tästä puheesta.

Esimerkiksi ehdokkaan kampanjan ydinviesti voisi olla: Suomen menestys perustuu siihen, että jokaisella on mahdollisuus oppia ja kehittää osaamistaan. Kun ehdokas puhuu peruskoulusta, puheen ydinviesti voisi olla: Jokaiselle lapselle on taattava riittävä tuki oppimiseen. Työllisyyttä käsittelevässä puheessa ydinviesti voisi puolestaan olla: Työllisyyden parantaminen edellyttää mahdollisuuksia kouluttautua uudelleen. Molemmat puheet vahvistavat samaa poliittista perusajatusta.

Ehdokkaan vakiopuheessa kampanjan ydinviesti voi olla suoraan koko puheen ydinviesti. Silloin puheen eri osat perustelevat ja havainnollistavat tätä yhtä ajatusta.

Löydät puheesi ydinviestin kysymällä itseltäsi kolme kysymystä:

1. Mitä haluan tämän yleisön ymmärtävän? Muotoile yksi keskeinen väite, älä pelkkää aihetta.

2. Miksi tämä ajatus on juuri tässä tilanteessa tärkeä? Mikä tekee siitä merkityksellisen kuulijoille?

3. Mitä haluan kuulijan muistavan huomenna? Muotoile vastaus yhdeksi selkeäksi virkkeeksi.

Vaalikampanjan aikana kannattaa toistaa samoja keskeisiä ajatuksia. Kun pidät vakiopuhettasi eri tilaisuuksissa, voit säilyttää saman ydinviestin mutta muokata esimerkkejä, perusteluja ja painotuksia yleisön mukaan. Jos taas pidät tiettyyn aiheeseen keskittyvän puheen, voit muotoilla sille oman, tarkemman ydinviestin. Olennaista on, että eri puheet vahvistavat samaa poliittista perusviestiä ja auttavat kuulijoita ymmärtämään, mitä edustat.

Anna ajatuksillesi selkeä järjestys

Selkeä puheen rakenne auttaa puhujaa itseään rakentamaan, opettelemaan ja pitämään puheen. Se myös palvelee kuulijoita, joiden on helppo seurata loogisesti eteenpäin kulkevaa puhetta.

Puheen voi laatia monella eri tavalla, mutta yksi varsin käyttökelpoinen rakenne poliittisiin puheisiin on ns. Monroen malli (Monroe’s Motivated Sequence). Tämä retoriikan professori Alan Monroen kehittämä puherakenne on erityisen suosittu Yhdysvalloissa.

1 Aloitus: Herätetään kuulijoiden huomio ja kiinnostus.

2 Ongelma: Osoitetaan ongelma, joka pitää ratkaista, ja perustellaan, miksi siihen on tärkeää tarttua.

3 Ratkaisu: Esitellään ratkaisu ja perustellaan, miksi se toimii.

4 Visualisointi: Kuvataan, millainen myönteinen tulevaisuus ratkaisusta seuraa tai mitä tapahtuu, jos ongelmaan ei puututa.

5 Toimintakehotus: Kerrotaan, mitä kuulijoiden pitää seuraavaksi tehdä.

Monroen malli toimii, koska se seuraa kuulijan ajattelun luontaista etenemistä. Ensin kuulija tarvitsee syyn kiinnostua. Sitten hänen on ymmärrettävä, mikä ongelma on ja miksi sillä on merkitystä. Vasta sen jälkeen hän on valmis arvioimaan ratkaisua. Kun ratkaisun seuraukset tehdään konkreettisiksi, hän voi hahmottaa, mitä muutos tarkoittaisi. Lopuksi kuulijalle kerrotaan, mitä hän voi itse tehdä.

Tärkeä kohta tässä rakenteessa on visualisointi. Jos puheessa esitellään vain ongelmia ja ratkaisuja, kuulijat eivät välttämättä innostu tarttumaan ratkaisun avaimiin. Visualisointi motivoi kuulijoita: edessä on valoisa tulevaisuus, jos ongelmat ratkaistaan tavalla, joka puheessa esitellään.

Monroen malli on hyvä perusrunko kokonaiselle puheelle. Sitä voidaan hyvin laajentaa erilaisilla tarinoilla, esimerkeillä ja havainnollistuksilla.

Sitten on rakenteita, jotka sopivat lyhyempiin puheenvuoroihin tai joita voidaan käyttää elementteinä puheen sisällä. Tässä muutama hyödyllinen:

1. Pointti-perustelu-esimerkki-pointti (PPEP)

Tämä sopii lyhyisiin puheenvuoroihin, jossa sinun pitää perustella yksi väite. Ensin esität väitteen tai pointin, sitten annat sille perustelun. Sen jälkeen konkretisoit ja havainnollistat asiaa ja lopuksi palaat alkuperäiseen väitteeseesi hieman toisin sanoin.

Esimerkiksi: ”(Väite:) Kouluruokailun laatuun ja makuun pitää panostaa. (Perustelu:) Hyvä koululounas tukee oppilaiden jaksamista ja keskittymistä. Nälkäisenä on vaikea oppia. (Esimerkki:) Jos ruoka jää syömättä siksi, ettei se maistu oppilaille, sen ravintoarvoista ei ole heille hyötyä. Siksi meidän pitää kuunnella oppilaiden näkemyksiä kouluruoasta. (Väite uudelleen:) Kouluruoka ei ole siis vain menoerä. Se on osa lasten hyvinvointia ja tukee koulupäivän onnistumista.”

2. Menneisyys – nykyisyys – tulevaisuus

Jos haluat tuoda itseäsi esille visionaarisena johtajana, voit hahmotella isompia kehityskaaria. Kuvaa kehitystä, joka on tuonut meidät tähän päivään. Sen jälkeen analysoi nykyistä tilannetta ja minkälaisia ratkaisuja nyt pitää tehdä. Lopuksi kuvaa, mitä on luvassa, jos teemme oikeita (tai vääriä) ratkaisuja.

3. Väite ja kolme perustelua

Hyvin yksinkertainen mutta aina toimiva rakenne. Kun esität väitteen, kolme perustelua ja lopuksi palaat väitteeseen, saat tehtyä uskottavan kuuloisen minipuheen. Vakuuttava vaikutelma puheessa syntyy ylipäänsä usein siitä, että esität ajatuksesi jäsennellysti, etkä yhtenä epäselvänä möykkynä.

4. Mitä nyt tapahtuu – miksi se on tärkeää – mitä sitten tapahtuu (What – So What – Now What)

Tässä puherakenteessa ei askarrella ongelmilla ja ratkaisuilla vaan se lähtee havainnosta, tosiasiasta tai tapahtumasta. Sen jälkeen asian merkitystä avataan, jonka jälkeen osoitetaan, miten tämän perusteella kannattaa toimia.

5. Minun tarinani – meidän tarinamme – mitä sitten tapahtuu

Silloin kun haluat esitellä itsesi, mutta puhua myös sinulle tärkeistä asioista, käytä tätä rakennetta. Ensin kerrot tarinallisesti itsestäsi, taustastasi, havainnoistasi, kokemuksistasi, vastuksistasi ja niiden ylittämisestä. Sen jälkeen liität tämän siihen tilanteeseen, jossa kuulijat tai yhteisö tai Suomi on. Näin sinun tarinasi yhdistyy yhteisön tarinaan. Lopuksi viitoitat yhteistä tietä parempaan tulevaisuuteen.

Nämä yksinkertaiset puherakenteet kannattaa opetella ulkoa, jolloin ne voi ottaa nopeasti käyttöön paneelikeskusteluissa, väittelyissä, haastatteluissa ja missä tahansa eteen tulevassa puhetilanteessa. Kun jäsentelet puheesi taitavasti, näyttäydyt kuulijoille älykkäänä, pätevänä ja osaavana.

Herätä kiinnostus heti ensimmäisillä sanoilla

Jokaisessa puheessa on syytä olla selkeä aloitus, keskiosa ja lopetus. Aloitus on ratkaisevan tärkeä. Siinä saat kuulijat joko mukaan, tai sitten heidän huomionsa herpaantuu. Klassisen retoriikan oppien mukaan puheen aloituksella on kolme tehtävää: luoda suhde yleisöön, saada kuulijat kiinnostuneiksi ja virittää heidät tarkkaavaisiksi.

Jos kuulijat eivät tunne sinua, sinun on syytä esitellä itsesi. Jos olet kutsuttuna puhujana, on sopivaa ilmaista kiitollisuutta siitä, että olet päässyt esiintymään.

Kaksi tärkeää huomiota, etenkin aloitteleville puhujille: Lausu nimesi niin selvästi, ettei kenellekään voi jäädä epäselväksi, kuka olet. Kun kerrot, kuinka kiitollinen oletkaan siitä, että olet nyt päässyt viettämään aikaa kuulijoiden kanssa, tarkoita joka sanaa! Älä kiirehdi eteenpäin tässä kohtaa. Sanasi eivät saa kuulostaa tyhjältä fraasilta.

Kuulijoiden kiinnostus herää, kun heidän aivonsa pistetään töihin. Niinpä sano jotain yllättävää. Aloita vahvalla väitteellä, pysäyttävällä kysymyksellä tai kiehtovalla kertomuksella. Kerro kuulijoille arvoitus, lainaa laulunsäettä tai kaikkien tuntemaa fraasia. Tehtäväsi on saada ihmiset höristämään korviaan ja pohtimaan, mitä olet aikeissa sanoa seuraavaksi.

Puheessa on usein ensin esittely ja sitten kuulijoiden herättely, mutta voit hyvin vaihtaa näiden paikkaa. Tarjoa yllätys heti kärkeen ja vasta sen jälkeen kerrot, kuka olet ja ilmaiset ilosi jakaa seuraavat hetket yleisösi kanssa.

Sitten sinun pitää vielä saada yleisö tarkkaavaiseksi loppupuheen ajaksi. Tässä kohtaa annat puheellesi ikään kuin otsikon. Voit esimerkiksi kertoa, mikä on viime aikoina pohdituttanut sinua, minkälaisia uhkia näet yhteiskunnassa tai mikä on valanut sinuun toivoa. Tämä antaa puheellesi teeman, jonka alla käsittelet politiikkakysymyksiä.

Toinen, suoraviivaisempi tapa on luetella aiheet, joita käsittelet: ”Tänään haluan puhua teille kolmesta tärkeästä asiasta: x, y ja z.” Kuulijoiden on tämän jälkeen helppo seurata, miten puhe etenee.

Voit myös vihjata, että puheen lopussa teet jonkun paljastuksen tai kuulijoiden ymmärrys aukeaa uudella tavalla. Silloin heidät on viritetty odotuksella, ja he kuuntelevat puheesi mielellään loppuun asti.

Päätä puhe niin, että se jää mieleen

Puheen loppu on tärkeä, koska silloin olet kuulijoiden seurassa vielä hetken aikaa ja voit tehdä heihin viimeisen vaikutuksen. Loppu kannattaakin rakentaa vahvaksi ja innostavaksi. Voit käyttää seuraavia mahdollisuuksia. Tärkeiden asioiden kertaaminen, inspiraatio tai innostus, kehotus, loppulause.

Ylipäänsä puheessa ei kannata tuoda kuulijoille paljon painavaa asiaa, koska ihmisten kyky muistaa uusia asioita ei ole hääppöinen. Keskity muutamiin ydinviesteihin. Puheen lopussa on hyvä palata näihin ja kerrata sitä, mitä olemme oppineet. Näin kaikki kuulijat oivaltavat, mikä puheessasi oli erityisen tärkeää ja muistamisen arvoista.

Lopussa voit vielä viedä puheen uudelle tasolle. Voit innostaa kuulijoita nostamalla puheen intensiteettiä (ks. alla retoriset keinot ja alkutoisto) tai sitten voit rauhoittaa tilanteen ja kertoa mieleen jäävän ja koskettavan tarinan, joka sitoo puheen langat yhteen.

Koska kyseessä on vaalipuhe, kehota ihmisiä toimimaan. Rohkaise heitä ensinnäkin äänestämään ja lisäksi kertomaan hyvää viestiä ystäville ja tuttaville, jotta hekin liittyvät liikkeeseen paremman huomisen puolesta. Kehottamisessa ei kannata arkailla: äänestäjät ovat muutosvoima ja he haluavat myös kokea olevansa aktiivisia toimijoita

Mieti tarkasti, minkälaiseen lauseeseen haluat puheesi päättää. Tällöin loppu ei jää löysäksi ja epämääräiseksi, vaan kuulijoille tulee vahvasti sellainen olo, että tiedät mitä teet. Sommittele lause sellaiseksi, että se jää soimaan ihmisten mieleen.

Tarinat tekevät asioista eläviä ja muistettavia

Ihmiset kuuntelevat mielellään hyviä tarinoita, ja tarinat voivat myös auttaa muistamaan kuultua. Tämä ei ole pelkkää puhujien perimätietoa. Tutkimuksellisesti on osoitettu, että kertomukselliset tekstit ymmärretään ja muistetaan keskimäärin paremmin kuin ei-kertomukselliset asiatekstit.

Yksi selitys on se, että tarina muodostaa yksittäisistä asioista mielekkään kokonaisuuden. Siinä on ihmisiä, tapahtumia, tavoitteita ja syy-seuraussuhteita. Tarinaan voi myös eläytyä: kuulija alkaa kuvitella tapahtumia ja kiinnostua siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Siksi puheessa kannattaa hyödyntää tarinoita. Ne voivat tehdä abstrakteista asioista konkreettisia ja auttaa kuulijaa muistamaan, mistä puheessa oli kysymys.

Henkilökohtaiset tarinat voivat olla puheessa erityisen kiinnostavia. Tutkimusten perusteella itsestä kertominen voi lisätä kuulijan kokemaa läheisyyttä ja myönteistä suhtautumista puhujaan. Minämuotoinen kertomus voi myös helpottaa samaistumista tarinan henkilöön.

Henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaavia tarinoita ei tarvitse eikä kannata käyttää kaikissa tilanteissa. Niitä kannattaa käyttää silloin, kun ne aidosti auttavat ymmärtämään käsiteltävää asiaa tai puhujan ajattelua. Tarinan ei tarvitse olla dramaattinen. Pieni havainto, kohtaaminen tai oivallus riittää.

Mistä henkilökohtaisia tarinoita löytyy?

Kokeile seuraavaa viiden K:n harjoitusta. Mene mielessäsi seuraaviin tilanteisiin, ja mieti minkälaisia kokemuksia niihin liittyi. Saat nostettua esille kiinnostavia tarinoita, joita voit käyttää osana puhettasi.

Kohtaamiset – Kenen kanssa käyty keskustelu jäi mieleesi?

Käännekohdat – Milloin jokin muutti ajatteluasi?

Kommellukset – Milloin jokin meni pieleen tai yllätti?

Konfliktit – Milloin jouduit vaikean valinnan tai ristiriidan eteen?

Keksimiset – Milloin ymmärsit tai oivalsit jotakin olennaista?

Jos mielessäsi on joku kokemus ja tapahtuma, josta haluat kertoa, voit kokeilla seuraavaa työkalua antamaan virikkeitä tarinan rakentamiseen. Samasta kokemuksesta voidaan kertoa useilla eri tavoilla ja eri näkökulmista. Kyseessä on tarinavalmentaja Steve Rawlingin viiden T:n harjoitus.

Timeline – Aikajana
Tarinassa on alku, keskikohta ja loppu. Yksinkertaisimmillaan kuvataan, miten asiat olivat ennen ja miten ne ovat nyt. Esimerkiksi: Ensin meillä oli ongelma. Sitten kokeilimme jotakin uutta. Lopputulos yllätti meidät kaikki.

Turning points – Käännekohdat
Etsi hetki, jolloin tapahtui jotakin ratkaisevaa: ongelma paljastui, syntyi oivallus, tehtiin päätös tai tilanne muuttui. Esimerkiksi: Kaikki muuttui, kun ymmärsimme, että olimme yrittäneet ratkaista väärää ongelmaa.

Tensions – Jännitteet
Mikä tilanteessa oli epävarmaa, vaikeaa tai ristiriitaista? Mistä syntyi jännitys? Tarinan voi aloittaa suoraan jännittävimmästä hetkestä ja palata vasta sitten selittämään, miten siihen päädyttiin. Esimerkiksi: Meillä oli kolme päivää aikaa saada tapahtuma valmiiksi, ja pääesiintyjä oli juuri peruuttanut.

Temptations – Houkutukset
Oliko tilanteessa houkutus valita helpompi tie? Joutuiko henkilö tekemään vaikean valinnan? Tässä on kyse erityisesti moraalisesta jännitteestä. Esimerkiksi: Olisimme voineet vaieta virheestä, eikä kukaan olisi välttämättä huomannut sitä. Päätimme kuitenkin kertoa asiasta.

Teachable moments – Opettavaiset hetket
Mitä kokemuksesta opittiin? Mikä oli tarinan varsinainen merkitys? Esimerkiksi: Tuona päivänä ymmärsin, että hyvä johtaminen ei tarkoita sitä, ettei koskaan tekisi virheitä, vaan sitä, miten niihin suhtautuu.

Viisi retorista keinoa, joilla saat puheeseesi voimaa

Retoriset keinot puheessa jäsentävät ajattelua ja saavat siten viestisi kuulostamaan harkitulta, tasapainoiselta ja vetoavalta. Retoristen keinojen avulla voit myös rakentaa mieleenpainuvia ilmauksia, nostaa tunnelmaa, luoda uhan ja vaaran tunnetta ja toisaalta kevennystä. Kokeile seuraavia:

1 Ryhmittele kolmeen

Asiat jäävät kuulijoilla parhaiten mieleen, kun ne esitetään kolmen sarjoissa. Kolme tuntuu eheältä ja täydelliseltä kokonaisuudelta.

Voit käyttää tätä ns. kolmen sääntöä monella tavalla. Puheessa voi olla kolme isoa pointtia. Annat väitteillesi kolme perustelua. Huipennat tärkeät kohdat kolmeen merkitsevään sanaan. Mahdollisuuksia on paljon.

2 Terävöitä vastakohdilla

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Pieni askel ihmiselle, jättiharppaus ihmiskunnalle. Me emme toimi noin vaan me teemme näin.

Voit luoda vastakohtia ja kontrasteja eri tavoilla. Niille on ominaista härnätä aivoja ja saada ihmiset ajattelemaan. Kun esität oman painokkaan näkemyksesi ja sen vastakohdan, jonka torjut, oma mielipiteesi saa ympärilleen kontekstia ja terävöityy.

3 Luo rytmiä alkutoistolla

”Minulla on unelma… Minulla on unelma… Minulla on unelma…” Samalla sanalla tai fraasilla alkavat kokonaisuudet luovat puheeseen kiihtyvän rytmin ja intensiivisen nostatuksen.

Tämä retorinen keino on hyödyllinen, mutta sen käyttö on rajattua. Alkutoisto sopii erityisesti tilanteisiin, jossa haluat innostaa kuulijoita ja he itsekin haluavat innostua. Tätä kannattaa käyttää puheen loppupuolella.

4 Hyödynnä alkusointuja

Aloita peräkkäiset sanat samalla kirjaimella. Saat tällä tavalla iskevän ilmauksen, joka on helppo muistaa. Näin teki esimerkiksi Sauli Niinistö tasavallan presidentin uudenvuodenpuheessa 2020: ”Vihan kulttuuri ei kauas kanna. Se kaataa.”

Barack Obama puolestaan lausui: ”They are part of the finest fighting force that the world has ever known. They have served tour after tour of duty in distant, different, and difficult places.”

Jos alkusointua käyttää liikaa, kokonaisuus kääntyy koomisen puolella. Mutta kerran tai pari kertaa puheessa on mukava mauste.

5 Rytmitä luetteloita – asyndeton ja polysyndeton

Näille kahdelle retoriselle keinolle ei ole kunnollista suomenkielistä vastinetta. Asyndeton tarkoittaa listaa ilman rinnastuskonjunktiota eli ja- ja tai-sanoja. Polysyndeton on sen vastakohta: siinä luettelon jokaisen sanan väliin tulee rinnastuskonjunktio. Nämä ovat hyvin yksinkertaisia keinoja, mutta niillä saadaan aikaan vaikutus, joka eroaa tavanomaisesta asioiden listaamisesta.

Asyndetonilla voidaan luoda draamaa ja vaaran tunnetta. Puhuja vaikuttaa melkein hengästyneeltä, kun hän luettelee asioita.

Näin teki esimerkiksi Iso-Britannian pääministeri David Cameron puoluekokouspuheessa: ”Failing schools. Sink Estates. Broken homes. – – Poverty, crime, addiction.” Samaan tapaan keinoa on käyttänyt Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni: ”Suomi, koko maailma, on viruksen kourissa. Talous sukeltaa, mellakat Yhdysvalloissa, keltaliivit Ranskassa.”

Toisaalta asyndetonilla voidaan luoda myös haaveilevaa tunnelmaa. Tällöin tahtia rauhoitetaan ja puhujan mieleen ikään kuin tulee yhä uusia muistoja. Näin asyndetonia käytti Antti Kaikkonen puheessaan Keskustan puoluekokouksessa 2019: ”Maailmanparannusta yötä myöten. Vaikuttamista. Hauskanpitoa. Ihmisiä, tuttavuuksia, elämän mittaisia ystävyyksiä.”

Polysyndetonilla voidaan luoda vaikutelma, että asioiden vyöry on loputon: ”Minun täytyy siivota ja tiskata ja käydä kaupassa ja hakea lapset ja tehdä töitä…” Ikään kuin puhujan mieleen juolahtaisi yhä uusia esimerkkejä, jotka hän liittää pitkäksi paisuvaan listaan.

Toisaalta polysyndetonilla voidaan korostaa jokaisen listatun asian tärkeyttä. Näin keinoa käytti Barack Obama 2008: “and it means taking full responsibility for our own lives – by demanding more from our fathers, and spending more time with our children, and reading to them, and teaching them…”

Puhu niin kuin tavallinen ihminen

Jos kirjoitat puheesi ensin sanasta sanaan paperille – mikä on suositeltavaa – vaarana on, että kirjoitat luettavaksi tarkoitettua tekstiä. Tällainen kirjallinen ilmaisu ei kuitenkaan sovi kovin hyvin puheisiin, jossa kieli on tarkoitettu kuultavaksi ja ymmärrettäväksi heti ensikuulemalta.

Kirjallinen ilmaisu puhuttuun kieleen verrattuna on pidempää, hienostuneempaa, raskaampaa ja abstraktimpaa. Tämä ei ole sellaista kieltä, jolla kerromme ystävillemme tarinoita mukavissa illanvietoissa. Siksi vaalipuheeseen kannattaa etsiä tyyliä, jota käyttäisimme normaalissa keskustelussa.

Seuraavilla suuntaviivoilla pääset jo pitkälle: Jos virke on tavattoman pitkä, pätki se kahteen tai kolmeen virkkeeseen. Jos huomaat tekstissäsi paljon passiivimuotoisia verbejä tai raskaita verbien -minen-muotoja (”johtamisen kehittämisen varmistaminen”), etsi näiden tilalle aktiivimuotoinen verbi.

Älä käytä liikaa olla-verbiä: monissa tilanteissa voit korvata sen jollain värikkäämmällä ilmaisulla. Älä jätä käyttämättä retorisia kysymyksiä, yhden tai parin sanan tokaisuja, huudahduksia, sanontoja, murreilmaisuja ja muita ilmaisuja, joita käytämme jatkuvasti arkipäiväisissä keskusteluissamme.

Abstrakti ja teoreettinen kieli on yleisölle vaikeaa. Vältä sitä ja etsi tilalle konkreettisia ilmaisuja, joilla kuvaat asioita niin, että kuulija voi nähdä ne mielessään. Anna esimerkkejä ja havainnollistuksia, kerro tarinoita. Tällä tavoin voit avata ymmärrystä vaikeisiinkin politiikkasisältöihin ja jättää kuulijoille muistijäljen.

Vaikka puhutun kielen ilmaisun kannattaa olla napakkaa, myös vaihtelu on hyväksi. Puheessasi saa olla mukana ihan lyhyitä, yhden tai kahden sanan virkkeitä. Mutta silloin kun innostut, virke voi parhaimmillaan venyä todella pitkäksi. Tällainen vaihtelu tekee ilmaisustasi eloisaa ja miellyttävää seurata.

Harjoittele, kunnes puhe sujuu luontevasti

Kun puheesi on valmis, sinun pitää hallita se niin hyvin, että osaat pitää sen sujuvasti missä tahansa tilanteessa. Tällöin voit myös muokata puhetta vaivattomasti, jopa lennosta: lyhentää tai pidentää, jättää jotain pois, tuoda jotain lisää, kertoa uusia tarinoita ja esimerkkejä, painottaa asioita uudella tavalla.

Äänitä puheesi ja kuuntele sitä lenkeillä. Pidä puhettasi kotona kiikkustuolissa tai pihatöitä tehdessä. Järjestä itsellesi koeyleisö ja pyydä heiltä palautetta puheesta. Kun näet puheen eteen vaivaa, se alkaa sujua kuin itsestään. Tämä antaa sinulle varmuutta mennä erilaisiin tilanteisiin vaalikampanjan aikana ja tuoda esille ajatuksiasi.

Sinä olet yleisösi palvelija

Kun olen nähnyt vaivaa vaalipuheesi kirjoittamiseen ja harjoitteluun, olet hyvin valmistautunut kaikkiin eteen tuleviin puhetilanteisiin. Jos haluat kuitenkin tehdä todellisen vaikutuksen esiintyjänä, sinun pitää myös uskaltaa irrottautua siitä, mitä olet ennakkoon valmistellut ja heittäytyä tilanteeseen. Ota siis riskejä, improvisoi, kokeile jotain aivan uutta. Tämä tekee esiintymisestäsi inhimillistä ja jännittävää.

Mitä tahansa puhujana teetkään, muista tämä kultainen ohje: sinä olet yleisösi palvelija. Kuulijat antavat sinulle omaa aikaansa ja sinun pitää käyttää se heidän hyväkseen. Sinä olet valamassa toivoa, näyttämässä suuntaan, voimauttamassa kuulijoitasi. Sinun puheesi on sinun lahjasi heille.