Muistaminen ei ole vaikeaa. Kyseessä on tekniikkalaji, ja muistamisen tekniikka on yllättävän helppo oppia. Voit painaa mieleesi korttipakan korttien järjestyksen tai sadan numeron sarjan – tai sitten jotain vielä hyödyllisempää: seuraavan puheesi.

Ostin viikko sitten Akateemisesta kirjakaupasta alennuksella hauskan ja opettavaisen kirjan Kaiken muistamisen taito (Atena 2012, engl. Walking with Einstein). Kirjan kirjoittaja, amerikkalainen nuori tiedetoimittaja Joshua Foer oli törmännyt ”muistiurheilijoihin” ja kiinnostui heidän kauttaan muistitekniikoista.

Kirjan dokumentaristinen juoni on simppeli, enkä tee mitään ratkaisevia paljastuksia, kun sen nyt kerron: Foer houkutellaan treenaamaan muistamista vuoden ajan päämääränä USA:n muistimestaruuskilpailut. Tuon vuoden aikana hän kohtaa paljon erilaisia huippumuistajia ja samalla lähimuistinsa täysin menettäneitä ihmisiä.

Foer kertoo harjoituksistaan ja tekee selkoa käyttämistään metodeista. Lopussa tämä tosielämän kertomus huipentuu siihen, että Foer voittaa kilpailun ja hänet julistetaan Yhdysvaltain muistimestariksi!

Kirja on kirjoitettu pätevän tiedetoimittajan sujuvuudella; muistiin liittyvä tieteellinen tieto on prosessoitu tavalliselle tallaajalle helposti sulaviksi annospaloiksi. Antoisaa luettavaa.

Aihe ei ole tietenkään kaukana retoriikasta. Antiikin aikana muistaminen, memoria, oli yksi retoriikan vakiintunut osa-alue. Puhe opeteltiin huolellisesti ja se esitettiin ulkomuistista.

Lisäksi muistaminen liittyi olennaisesti puheen valmisteluun, inventioon. Kirjoja ja kirjastoja oli tuntuvasti vähemmän kuin meidän aikanamme. Kouluopetusta saaneet olivat oppineet muistitekniikoita, jotka tulivatkin tarpeeseen. Inventio oli siten eräänlainen inventaario: puhuja kävi läpi muistilokeronsa ja poimi sieltä puheeseen sopivat viisaudet ja lainaukset filosofeilta ja runoilijoilta.

Tuntemattoman kirjailijan teos Rhetorica ad Herennium, ”Retoriikkaa Herenniumille”, yksi antiikin retoriikan klassikoista, on se lähde, josta nykyäänkin käytettävät muistitekniikat kumpuavat. Kyseisessä teoksessa opastetaan rakentamaan ns. muistipalatsi ja käyttämään sitä.

Koska haluan antaa sinulle, hyvä lukijani, jotain konkreettista hyötyä, esittelen pari kirjan keskeisintä tekniikkaa.

Muistipalatsi

Ensin pikku testi. Kävin perjantaina kaupassa. Rouva kertoi, mitä sieltä pitäisi tuoda. Otin kirjan opit käyttöön, enkä kirjoittanut mitään muistiin. Ja nyt ostoslista, ulkomuistista:

päärynää, banaania, sipulia, ruskeita papuja, kidneypapuja, tomaattimurskaa, aurinkokuivattua tomaattia, fetaa, oreganoa, munia, maitoa, voita, mansikkahilloa, pähkinöitä, hammastahnaa, suihkusaippuaa

Se kävi helposti, ei edes tarvinnut pysähtyä pohdiskelemaan.

Ehkä tämä ei kaikkia vakuuttanut – eihän perjantaista ole pitkääkään aikaa, vain neljä päivää. Kokeillaan toista listaa. Seuraava luettelo on kirjasta, sen alkupuolelta. Luin sen noin viikko sitten ja testasin, saanko kaiken jäämään mieleen helposti. Vieläköhän muistan:

marinoituja valkosipuleita, raejuustoa, turvesavustettua lohta, kuusi valkoviinipulloa, kolme paria sukkia, kolme hulavannetta, snorkkeli, jääpalakone, lähetä sähköpostia Sophialle, Paul Newmanin elokuva Katujen kuningas, hirvimakkaraa, elokuvaohjaajan tuoli, megafoni, barometri

Kaikki on edelleen kirkkaana mielessä.

Miten homma toimii?

Tällaisia listoja voit helposti opetella rakentamalla mielessäsi muistipalatsin ja sijoittamalla sen eri huoneisiin ja paikkoihin listalla olevia asioita. Olennaista on vilkas mielikuvitus: muistikuvien pitää olla eläviä. Siksi kaikenlainen liioittelu ja todellisuudesta irrallaan olevat mielikuvat ovat parhaita.

Esimerkiksi kun painoin mieleeni kauppalistan, kuvittelin itseni kotini pihalle. Siinä missä on tavallisesti auto, onkin nyt mielikuvissani jättimäinen banaani ja mahdottoman kokoinen päärynä nyrkkeilemässä. Rappusilla matsia seuraa valtava sipuli, joka itkee.

Siirryn sisälle. Kuistilla on kolme purkkia. Yhden alla on iso ruskea paperi ja toisen vieressä köllöttää munuainen (kidney). Kolmas on vain tomaattimurskapurkki. Nämä eivät ole värittömyydessään aivan ihanteellisia mielikuvia.

Menen eteiseen. Portailla makaa tomaatti ottamassa aurinkoa.

Tähän tapaan siirryn huoneesta toiseen. Näen ikkunasta lihavan miehen, joka hieroo voita mahaansa. Olohuoneessa Tiku ja Taku kantavat jättimäistä maapähkinää ja laulavat. Jossakin kohtaan munasateen.

Eloisat mielikuvat paikkoihin yhdistettynä jättävät sen verran voimakkaan muistijäljen, että kauppalista lienee mielessäni vielä viikonkin päästä.

Muistamisessa onkin kyse enemmän vilkkaasta mielikuvituksesta kuin perinteisestä pänttäämisestä. Pänttääminen mieleen painamisen metodina on kuitenkin perin tehoton verrattuna muistipalatsiin ja kaheleihin mielikuviin.

Pelikortit ja numerosarjat

Entä sitten mahdottoman pitkät numerosarjat? Ja kuinka joku voi muistaa korttipakan pelikorttien järjestyksen selailtuaan sitä puoli minuuttia?

Molempiin tapauksiin soveltuu metodi, jota Foer kirjassaan mainostaa edistykselliseksi.

Otetaan käsittelyyn ensin kortit. Jokaiselle korttipakan kortille luodaan eloisa mielikuva, jossa esiintyy joku henkilö, joka tekee jotain ja tämä toiminta kohdistuu johonkin, eli subjekti, predikaatti ja objekti. Esimerkiksi patakakkonen voisi olla Tom Cruise, joka sahaa poikki melonin.

Lopulta kaikki kortit on merkitty mieleen samalla tavalla. Ristiseiska voisi olla vaikkapa George W. Bush, joka potkii tuubaa ilmassa. Herttaässä olkoon Paula Koivuniemi, joka heittää tikkaa tikkatauluun.

Kortit painetaan mieleen aina kolmen sarjoissa. Ensimmäisestä kortista otetaan tekijä, toisesta toiminta ja kolmannesta toiminnan kohde. Jokaista kolmen kortin sarjaa vastaa siten aina yksi uusi mielikuva.

Esimerkiksi jos kolme korttia tulee järjestyksessä patakakkonen – ristiseiska – herttaässä, näet mielessäsi Tom Cruisen, joka potkii ilmassa tikkataulua.

Jos järjestys olisi ollut ristiseiska – herttaässä – patakakkonen, olisit nähnyt G. W. Bushin, joka heittää tikkaa meloniin.

Sijoita mielikuva muistipalatsiisi ja siirry seuraavaan kolmen kortin sarjaan. Tarvitset vain 18 tällä tavalla muodostettua mielikuvaa, ja pelikorttien järjestys on painettu mieleen. Ei mikään mahdoton tehtävä.

Lopuksi käyt muistipalatsisi läpi ja avaat jokaisen sinne tallennetun mielikuvan kolmen kortin sarjaksi. Näin voit luetella kaikkien korttien järjestyksen.

Numeroiden kanssa toimitaan samalla tavalla. Jokainen kahden numeron yhdistelmä 00-99 merkitään vastaavilla mielikuvilla. (Itse asiassa myös numerot 1-9 ilman edessä olevaa nollaa on syytä merkitä samalla tavalla.) Siten jokainen kuuden luvun kokonaisuus tuottaa uuden mielikuvan.

Kahdeksallatoista mielikuvalla voit painaa mieleesi 108 lukua pitkän numerosarjan.

Metodi on yksinkertainen. Sen käyttäminen vaatii tietenkin totuttelua ja harjoitusta. Huippumuistajien muisti ei ole sen kummempi kuin muillakaan, mutta heillä on aika eloisa mielikuvitus ja he ovat opetelleet painamaan tuoreita mielikuvia muistipalatsiinsa erittäin nopeasti.

Toinen ja ihan perusteltu kysymys on tietenkin se, liekö korttien ja numerosarjojen muistamisesta mitään käytännön hyötyä. Tätä voi jokainen pohtia mielessään. Huippuluokan muistaminen on kuitenkin periaatteessa kenen tahansa saavutettavissa.

Merkittävin käytännöllinen hyöty puhetaidon kannalta on irtautuminen kirjoitetuista muistiinpanoista. Muistitekniikoiden avulla voit painaa mieleesi pitkästäkin puheesta kaikki asiat, jotka aiot käsitellä.

Kirjan kirjoittanut Joshua Foer selventää tätä ja montaa muuta muistiin liittyvää seikkaa TED-puheessaan: