Kokoomus on kokoontunut viikonlopuksi Lahteen puoluekokoukseen. Kokouksessa valitaan uusi puheenjohtaja Kokoomukselle ja pääministeri Suomelle.

Puheenjohtajaehdokkaat Jan Vapaavuori, Paula Risikko ja Alexander Stubb saivat äskettäin päätökseen esittelypuheenvuoronsa. Seurasin niitä Verkkouutisten tarjoaman suoran lähetyksen kautta Etelä-Suomen Sanomien pyynnöstä. Lehden toimittaja haastatteli minua äsken; annoin arvioni puheiden onnistumisista ja onnahduksista.

Tilanne:

Tilanne on kutkuttava, koska voittajaa ei ole kirkossa kuulutettu. Äänestäjissä on kolmisenkymmentä henkilöä, jotka eivät ole kertoneet näkemystään mielipidekyselyissä, ja tällä kyselyjen perusteella ehdokkaat ovat kannatuksiltaan lähes tasavahvoja.

Tällaisessa tilanteessa puheella voi olla todellista merkitystä: Onnistuminen nostaa, epäonnistuminen pudottaa kannatusta. Iso haaste on tietenkin mieltään päättämättömien äänestäjien sielunelämän tunteminen: mitä he hakevat ja haluavat? Se ken osaa asettaa sanansa ja esiintymisensä heidän pirtaansa sopivaksi, voittaa kilvan.

Jan Vapaavuori

Jan Vapaavuori antoi vakaan yleisvaikutelman. Hän piti puheen tavalla, jolla kymmenet ja sadat poliitikot, puheenjohtajat ja pääministerit ovat puheita pitäneet: puhe oli tarkkaan kirjoitettu ja Vapaavuori pitäytyi kirjoitettuun tekstiin. Hän ei myöskään lähtenyt vaeltamaan lukupulpetin ulkopuolelle. Jatkuvuutta hakevalle äänestäjälle tämä varmasti sopii.

Puheessa oli todella paljon kokoomuslaisia fraaseja: hyviä ja myönteisiä sanoja sommiteltuna alusta loppuun. Voidaan kuitenkin pohtia sitä, minkälaisen tehon ne tuottavat tilanteessa, jossa puoluekokouksessa samat iskusanat on jo kuultu useampaan kertaan.

Nyt olisi ehkä tarvittu enemmän visiota. Puhe oli kokonaisuudessaan hivenen varovainen.

Varovaisuus näkyi siinä, että konkreettista puhetta oli vähän suhteessa erilaisiin abstrakteihin aatteisiin ja laatusanoihin. Selkeisiin konkreettisiin ongelmiin olisi voitu puuttua puheessa enemmän. Vapaavuoren avauksia olisi ollut kiinnostava kuulla.

Taitavasti Vapaavuori osasi vedota kokoomuslaiseen sankariin, Harri Holkeriin, ja tämän korostukseen kehitysmaiden tyttöjen koulutuksesta. Puheeseen saatii globaalia näkökulmaa ja viittaus siihen, että tulevaisuus on naisten koulutuksen varassa. Samalla myös hienovarainen kumarrus naisäänestäjien suuntaan.

Vapaavuoren lopetus oli vahva: hän tunnusti heikkoutensa – hän ei osaa kaikkea – mutta uskoi kuitenkin selviytyvänsä jos saa jäsenistön tuen. Pallo heitettiin taitavasti äänestäjille.

Paula Risikko

Risikkoa edelsi kaksi kannattajapuheenvuoroa, joista Henna Virkkusen puheenvuoro oli vahva ja vaikuttava. Virkkunen puhui ilman papereita erittäin sujuvasti ja sai välitettyä vakuuttavan kuvan Risikon pätevyydestä. Sen sijaan toinen puhuja (Jarkko Sukunimieinytjäänytmieleen) haki sanojaan, ja kuulija sai hieman jännittää puhujan puolesta.

Paula Risikon esiintymisessä korostui hänen pontevuutta viestivä puhenuottinsa. Tyylissä on vähän vanhahtavuutta, mutta vaikutelmaksi jäi, että se sopi luontevasti Risikolle – hän oli puhuessaan oma itsensä. Sen sijaan muutamat kädelle heilautetut eleet eivät näyttäneet niin luontevilta. Olisiko niitä pitänyt harjoitella lisää tai jättää kokonaan pois?

Olisiko puhetta pitänyt muutenkin harjoitella vielä hieman enemmän? Nyt Risikko oli sen verran kiinni muistiinpanoissaan, että niiden mentyä puheen lopussa sekaisin, syntyi harmillinen tauko. Harmillinen se oli siksi, että oltiin puheen loppuhuipennuksessa, ja jo parissa sekunnissa tunnelma ja jännite ehtivät laskea.

Risikko on viljellyt puheissaan eteläpohjalaista murretta. Hän käyttää mielestäni murretta hyväkseen taitavasti, eli erittäin vähän. Tässä puheessa murretta oli kolme sanaa: ”Mahrotoonta ei ookkaan.” Se ei varmastikaan ärsyttänyt ketään, mutta muistutti siitä, mistä Risikko tulee: hän tarjoaa pohjalaista määrätietoisuutta, peräänantamattomuutta ja aikaansaavuutta.

Risikko oli ymmärtänyt Vapaavuorta paremmin tarinoiden voiman. Hän otti hienosti esimerkiksi Jukka Jokiniemen, sokean yrittäjän, joka on luonut suuren omaisuuden ja työllistää paljon ihmisiä. Tarina olisi voinut olla pidempikin, mutta tälläkin hän sai konkretisoitua, mitä on se yrittäminen, jota Kokoomus haluaa edistää.

Myös konkretiaa oli Risikon puheessa hieman Vapaavuoren puhetta enemmän. Hän antoi esimerkiksi selvän viestin siitä, että hän haluaa edistää terveyspalveluiden yksityistämistä. Tällaisia tulevaisuuteen suuntautuvia avauksia olisin kuullut mielelläni enemmänkin.

Alexander Stubb

Stubbin puheessa melkein kaikki oli toisin kuin edeltävien esiintyjien puheenvuoroissa: Stubb aloitti heti ilman kannatuspuheenvuoroja, hän käytti voimakkaasti hyväkseen kuvia, liikkuvaa kuvaa ja ääntä, Stubb irrottautui muistiinpanoistaan melkein koko puheensa ajaksi, hän irrottautui myös lukupulpetista, puhe oli Stubbille ominaisesti puheenparreltaan vapaamuotoinen ja huumorintäytteinen.

Stubb on erittäin harjaantunut esiintyjä. Hän ei ole ainoastaan pitänyt paljon puheita vaan hän on selvästi miettynyt puhumista ja esiintymistä pintaa syvemmältä ja harjoitellut paljon. Tätäkin puheenvuoroa on ollut pakko harjoitella useamman kerran, jotta kokonaisuus saatiin pelaamaan sujuvasti.

Audiovisuaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen, Pecha Kucha -puheenvuoro ja videot luovat samalla kuvaa puhujasta itsestään: Stubb haluaa kertoo kuulijoilleen, että hän käyttää kaikkia mahdollisuuksia hyväkseen ja tekee rohkeasti sitä, mitä muut eivät ole ehkä tulleet ajatelleeksi.

Stubb hallitsee myös retoriikan: Alussa hän kertoi, että häntä jännittää, millä hän keräsi kuulijoiden sympatiaa puolelleen. Mutta hän ei jäänyt murheen alhoon vaan kertoi välittömästi kertovansa neljä pointtia. Kyseessä oli taitava itseironinen viittaus siihen, että Stubb tunnetaan kolmesta pointista.

Puhe oli täynnä erilaisia retorisia tekniikoita: alkusointuja, samanalkuisuutta sarjoissa, kolmen toiston käyttämistä, kontrasteja jne. Ja tämä kaikki kävi varsin luontevasti. Huumoriakin oli sen verran, että mikäli poliittinen ura päättyisi joskus karille, uusi ura standup-koomikkona olisi taattu.

Stubb näytti itsestään videon, jossa hän puhuu englantia tärkeissä tilanteissa. Yleisö sai viestin, että Stubb osaa kommunikoida kansainvälisissä tilanteissa.

Stubb ohjasi kuulijoitaan eteenpäin havainnollisesti läpi neljän pointin. Puhetta oli helppo seurata.

Stubb oli ymmärtänyt, että nöyryys (tai ainakin uskottava vaikutelma siitä) on tärkeää puheenjohtajakandidaatille. Niinpä hän korosti parissakin kohdassa, että Kokoomus voittaa joka tapauksessa, oli puheenjohtaja kuka tahansa ehdokkaista. Tulevan puheenjohtajan takana seistään jne.

Myönteinen Nato-linja tuli kaikkein selvimmin esille hänen puheessaan, mutta olisiko konkreettisia tulevaisuuden tavoitteita voinut olla enemmänkin?

Oliko Stubbin puhe täydellinen? Heikoksi kohdaksi voi osoittautua hänen näyttämänsä vaalivideo. Video oli aika pitkä kavalkadi ihmisistä, jotka estoitta ylistivät Stubbia.

Joukossa oli joitakin onnistuneita puheenvuoroja, kuten Carl Bildtin kehut ja Kari Tolvasen – Stubbin kanssa monesta asiasta eri tavoin ajattelevan poliitikon – tuki. Mutta oliko kehua ja ylistystä liikaa?

Puheenjohtajaehdokkaan tulee olla itsevarma, mutta kohtalokasta on, jos äänestäjälle tulee tunne, että ehdokas on itserakas. En sano, että näin välttämättä tässä tapauksessa käy. Tämä vaara on kuitenkin olemassa, kun ehdokas näyttää itsestään monta minuuttia pidättelemätöntä kehupuhetta. Itserakas vaikutelma voi pahimmillaan tuhota kaiken hyvän, mitä ehdokas muuten sanoo ja edustaa.

Tällaisilla tunnepitoisilla seikoilla on yllättävän paljon merkitystä. Esimerkiksi Timo Soiniin on suhtauduttu suhteellinen myönteisesti, koska hän on ollut leppoisan miehen maineessa. Tämä kuva on saanut kuitenkin viime aikoina säröjä itsekehua viestivien lausahduksien myötä. Oman erinomaisuuden esittelyn kanssa kannattaa olla varovainen.

Kuka voittaa?

Tällä hetkellä äänestys on käynnissä. Voittajaa on mahdotonta ennustaa. Pidän Risikon mahdollisuuksia pienempinä kuin kahden muun, mutta tässäkin voimme kohdata yllätyksen. Pian olemme viisaampia.

Edit klo 12.58: Puheenjohtajakisassa toiselle kierrokselle ovat selviytyneet Paula Risikko ja Alexander Stubb. Lukija voi heijastella tätä tulosta yllä olevaan pohdintaani.

Edit: Kokoomuksen puheenjohtajaksi valittiin Alexander Stubb. Karaistunein esiintyjä voitti kilvan.