Tasavallan presidentti lähtee pitämään puheen. YK:n 69. yleiskokous pidetään syyskuun viimeisellä viikolla, ja presidentti Sauli Niinistön puhe on vuorossa keskiviikkona 24.9.

Kirjoitin lähes pari vuotta sitten Kanava-lehteen artikkelin Niinistön puheesta vuoden 2012 YK:n yleiskokouksessa. Kirjoitukseni löytyy myös postauksena.

Tuolloisesta puheesta oli paljon kriittistä sanottavaa. Harmitti että kansojen johtajien kokoontumiseen mennään pitämään puhe, joka sopisi paremmin julkaistavaksi artikkelina Ulkopolitiikka-lehdessä tai vaikka jossain UM:n vuosiraportissa. Teksti ei toiminut puheena kovinkaan hyvin.

Teen seuraavassa joitakin erittelyitä siitä, mikä erottaa puheen ja luettavaksi tarkoitetun raportin toisistaan; mitkä ovat puheen ominaispiirteitä. Toivottavasti vinkeistä on hyötyä tasavallan presidentin puheen viimeistelyssä.

(Tätä postausta suunnitellessani huomasin ilokseni aivan tuoreen John Colemanin kirjoituksen A Speech Is Not an Essay. Hän esittää useita samantapaisia ajatuksia, kuin mitä itselläni on ollut mielessä.)

Yksinkertaista ilmaisua

Kun luemme tekstiä, meillä on aina mahdollisuus palata taaksepäin, jos emme ymmärtäneet jotain. Kuulijoina olemme aivan eri tilanteessa. Kun sanat on kerran lausuttu ääneen, niihin ei enää palata. Kaikki pitää omaksua kerralla.

Puhujan tehtävänä on palvella kuulijoitaan, ja niinpä hänen tulee pitää huolta siitä, että kuulijat ymmärtävät puheen kerralla. Tämä edellyttää (kirjoitettuun tekstiin verrattuna) ilmaisun yksinkertaistamista:

• Pilko pitkät virkkeet lyhyemmiksi virkkeiksi.
• Karsi kapulakieli.
• Vältä vaikeita, abstrakteja ja vierasperäisiä sanoja
• Vältä pitkiä yhdyssanoja.
• Ole varovainen verbien minen-muotojen kanssa.
• Jätä pois lauseenvastikkeet (jos suinkin voit) ja käytä sivulauseita.

• Älä kikkaile liikaa lauseen sanajärjestyksen kanssa.
• Mieti joka lauseen kohdalla, onko siinä tarpeettomia täytesanoja, jotka eivät tuo lauseeseen lisää merkityssisältöä. Poista turhat sanat.

Tuleeko puheesta tällä tavoin liian simppeli, kenties jopa naivi? Siitä ei ole vaaraa niin kauan, kun puhujalla on oikeasti syvällistä ja mietittyä sanottavaa. Päinvastoin kuulijasi kiittävät, jos pidät puheen, jota on vaivatonta seurata.

Todella taitavan puhujan (ja myös kirjoittajan) tunnistaa siitä, että hän osaa ilmaista vaikeita asiakokonaisuuksia selkeällä, yksinkertaisella kielellä. Tämä on samalla puhujan yksi vaikeimmista tehtävistä.

Pidä kuulijat mukanasi

Kuunteleminen on haasteellista. Kuulijoiden keskittyminen on usein hukassa. Sinä voit auttaa heitä keskittymään.

Luo odotuksia. Kerro mitä tuleman pitää. Johdata kuulijoita läpi puheen.

Puheen alussa voit hyvin kertoa, mistä aiheesta puhut. Jos sinulla on useampi pointti, voit kertoa nekin puheesi alussa. Tällä tavoin kuulijasi osaavat odottaa tärkeitä kohtia.

Kun tulet puheesi keskeisiin osiin, voit ilmaista lyhyesti kuulijoille, että käsittelet nyt puheesi alussa mainitsemaa asiaa. Tällöin puheen rakenne pysyy yleisölle selvänä, ja he pysyvät tarkkaavaisina.

Tärkeitä kohtia voit korostaa myös toistamalla niitä. Voit sopivissa kohdin puhetta tehdä lyhyitä tiivistyksiä siitä, mitä olet sanonut. Parhaiten tällainen tiivistelmä ja mieleenpalauttaminen toimii puheen lopussa.

Kuulijoiden pitäminen mukana sopii suurten linjojen ohella myös puheesi yksityiskohtiin. Kirjoittajana voit korostaa lauseita ja yksittäisiä sanoja välimerkeillä, kursivoinneilla ja tummennuksilla. Puhujana tarvitset muita keinoja.

Tällaisia keinoja ovat muun muassa tauotus, äänen korkeuden ja äänen voimakkuuden muuttaminen.

Jos haluat erityisesti painottaa jotain kohtaa puheessasi, nosta hieman äänen voimakkuutta ja voit ehkä myös nostaa hivenen äänen korkeutta. Sano sanasi painokkaasti ja pidä välittömästi tauko, jolloin viestisi jää ikään kuin soimaan kuulijoiden mieliin.

Tauoilla voidaan myös korostaa yksittäisiä sanoja. Kokeile lyhyttä taukoa sekä ennen sanaa että sen jälkeen. Tulet huomaamaan vaikutuksen.

Ylipäänsä kaikenlainen vaihtelu puheessasi nostaa esille sitä, mitä olet sanomassa. Jos yhtäkkiä kiihdytät puhetempoasi, yleisösi varmasti kiinnittää siihen huomiota.

Tai päinvastoin, jos puhut reippaalla tempolla ja yhtäkkiä hidastat puhenopeuttasi merkittävästi, he kiinnittävät sanoihisi erityistä huomiota.

Tällaisten keinojen ohella voit myös hyvin sanoa ”rautalangasta vääntäen”, mitä haluat korostaa. Esimerkiksi: ”Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota siihen, mitä aion seuraavaksi sanoa.” ”Seuraavalla asialla on aivan erityistä painoarvoa.”

Useampi kuin yksi Yhdysvaltain presidentti on tavannut nostaa esille keskeisen viestin sanomalla ennen olennaisia sanoja ”make no mistake”.

Korvaa abstrakti ylätyyli konkretialla ja tylsät faktaluettelot tarinoilla

Tarinoiden voimasta on puhuttu viime aikoina niin paljon, että asia tuskin vaatii laajaa perustelua. On tieteellinen tosiasia, että tarinat virittävät aivomme vinhemmille kierroksille kuin vaikkapa tilastotietojen esitteleminen. Jokainen joka on itse altistunut tarinan tenhovoimalle, tietää sen mahdin.

Otetaanko puhuja vakavasti, jos hän kertoo tarinoita? Epäilemättä otetaan, jos tarina on hyvä, se vie puheen asiaa eteenpäin ja sillä on kuulijoille merkitystä.

Barack Obama aloitti oman YK-puheensa vuonna 2012 tarinalla, ja häntä kuunneltiin keskittyneesti.

Olennaista puhujalle on toki se, mikä hänelle henkilökohtaisesti on luonteenomaista. Tottumaton tarinankertoja älköön kertoko aluksi pitkiä tarinoita.

Puheessa voi olla aluksi vain joitakin vähäisiä kerronnallisia elementtejä. On hyvä tunnustella itselle luonteenomaista tapaa puhua.

Tarinassa abstrakti ylätyyli korvautuu lähes väistämässä konkretialla, ruohonjuuritason todellisuudella. Tämän muutoksen voi kuitenkin viedä läpi koko puheen.

Mieti miten voit karsia abstraktin käsitteellisyyden minimiin ja pistää tilalle elävän elämän esimerkkejä. Niitä kuunnellaan paljon alttiimmin.

Loppusilaus

Yleensä kuulijoille jää valitettavasti puheesta vain vähän mieleen – vaikka puhe olisi erinomainen! Siksi kannattaa panostaa ydinviestin muotoilemiseen. Siitä kannattaa yrittää tehdä niin koukuttava ja mieleenjäävä kuin suinkin mahdollista. (Muuan suomalainen poliitikko on tässä erityisen taitava.)

Parhaimmillaan iskevät sanonnat siirtyvät suusta suuhun jopa sukupolvien ajan. Tuskinpa John F. Kennedy muistettaisiin siitä, jos hän olisi sanonut: ”Sen sijaan että halutaan apua yhteiskunnalta, pitäisi etsiä tapoja rakentaa sitä.”

Tuon sijasta hän sanoi saman asian paljon iskevämmin – ja muistettavammin:

Ask not what your country can do for you, ask what you can do for your country.